Mielisairaalla narsistinen minuus ottaa mielenhallinnan?

Miksi monella mielisairaalla psykoosioireissa kaikki pyörivät juuri kyseisen psykoosipotilaan ympärillä hänen kuvitelmissaan? Realiteetti on se, että voit olla onnekas jos sinulla on edes yksi hyvä ystävä olemassa oikeasti. Mielisairas ajattelee olevansa kiinnostava, vaikka mitään konkreettista tai varsinkaan aitoa kiinnostusta ei olekaan kyseistä mielisairasta kohtaan.

Mielenkiintoinen kysymys ihan sen takia, että onko suuruusharhaisilla mielisairailla oikeasti piilevästi narsistinen olemus. Perinteisesti ajateltuna mielisairaus on joko skitsofrenia tai maanis-depressiivisyys ja suuruusharhat ovat käsittääkseni melko yleisiä juuri maanisessa psykoosissa olevilla henkilöillä. Tervehenkinen ihminen ennemminkin puolestaan aliarvioi itsensä kuin luulee itsestään liikoja.

Mikä on sitten terveen ihailuntarpeen ja sairaalloisen narsismin rajapinta? Lopulta jos ajattelisi zen-tasolla ihmisen narsistista olemusta tässä ajassa, päätyy vääjäämättä ajatukseen, että mikään ei lopulta merkitse eikä narsistinen itsensä julkituoja merkitse myöskään mitään. Yks some-tykkäys tai tuhat tykkäystä on yhtä merkityksetön asia, jos henkilö on oikeasti zen-tasolla. Silti tuhat tykkäystä saanut some-julkaisija ei voi olla omalla henkilöidentiteetillään esiintyessä puhtaasti zen-tasolla, vaan hänen pitäisi olla pelkkä viesti ilman persoonaa ollessaan zen.

Mielisairaana olen itsekin ajatellut kaiken liittyvän itseeni, vaikka se on täysin vääristynyt käsitys todellisuudesta. Yksittäinen suomalainen mies ei ole yleensäkään niin kiinnostava henkilö kuin ajattelee ilman mielisairauksiakin olevansa.

+2
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Reagoimattomuus ei ole välttämättä reagointia, jos mielentila on valmis olemaan reagoimatta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu