Mihin Venäjän asevoimat varustautuu?

Venäjän sotilasmenot ovat vuositasolla 61,7 miljardia dollaria ja mielenkiintoista olisi tietää, että mihin uhkakuvaan Venäjällä oikein varustaudutaan? Toki saman kysymyksen voi esittää myös Yhdysvaltojen sotilasmenoista, jotka olivat vuonna 2020 778 miljardia dollaria.

Elämmekö edelleen asevarustelukilpailun aikakautta vai onko Venäjän sotilasmenoilla pelkästään sisäpoliittinen tarkoitus? Kaiketi venäläinen sotilas on noin 10-kertaa halvempi taistelija kuin vastaava amerikkalainen sotilas, jos vertaillaan sotilaiden palkkamenoja näiden kahden sotilasmahdin välillä. Venäjä asevoimista ei tee pelottavaa sotilasmenojen koko, vaan ennemminkin sotilaiden yltiöisänmaallinen moraali joka ei ole juurikaan sidoksissa heidän omaan ostovoimaan, kuten perinteisissä markkinakapitalistisissa yhteiskunnissa.

Suomalaisessa mediassa on ollut viime aikoina mietteitä, että elämme edelleen sotavarustelukilpaa eri suurvaltojen välillä ja EU on tässä kisassa edelleen pelkkä statisti. Miksi Venäjä sitten varustautuu, kun me olemme EU:ssa rauhaa ja vakautta rakastavia ihmisiä. Eipä Venäjän jatkuvalle asevarustelulle ole varmaan muuta järkevää selitystä kuin se, että Venäjä näkee etenkin Yhdysvaltojen uhkan omalle suvereniteetille merkittävänä. Onhan Venäjällä ollut laajenemispyrkimyksiä ja osittain pyrkimykset ovat jo toteutettuja kuten Krimin niemimaan valtauksen yhteydessä. Löytyisikö joku keino hillitsemään suurvaltojen asevarustelukilpaa vai pitääkö EU:n lähteä myös mukaan kehittämään oikeaa sotilaallista pelotetta itselleen?

Asevoimien varustelu voisi EU:n alueella yhteisprojektina lisätä EU:n sisäistä yhtenäisyyttä ja samalla tuoda EU:lle suuremman jalansijan maailmanpolitiikan näyttämöillä. Siksi itse kannatan EU:n yhteisten puolustusmenojen kasvattamista, kunnes Venäjä alkaa toimia päinvastaiseen suuntaan eli leikata asevarustelun rahoituksesta. Meidän ei pidä sortua EU:ssa liian hyväuskoiseen ajatteluun Venäjän tai edes Yhdysvaltojen suhteen. Muistamme hyvin Euroopan verisen historian toisen maailmansodan suhteen ja sen loppuvaiheen, jolloin Euroopan valtikka jaettiin markkinatalousmahti USA:n ja kommunistisen Neuvostoliiton etupiireihin. Kokonaan toinen asia lienee historiassa se, että olisiko Normandian maihinnousua välttämättä edes tapahtunut, jos Stalinin joukkojen pelkoa ei olisi pidetty Atlantin takana merkittävänä.

Venäjällä Putin ja hänen joukkonsa tuskin edes olkapäitä liikuttavat Saksan ukaasin johdosta, jonka mukaan Nordstream-2 kaasuputki jätetään ottamatta käyttöön, jos Venäjä valtaa Ukrainan. Pidän henkilökohtaisesti Venäjän laajenemista keski-Euroopan suuntaan todennäköisempänä skenaariona kuin Venäjän hyökkäystä Suomeen. Minimitavoite Putinin Venäjällä lienee vanhan Neuvostoliiton uudelleenperustaminen, mutta jos Putinin tavoitteet menevät läpi helposti niin kuka estää vanhan Varsovan liiton paluuta, ellei EU saa oikeasti uskottavaa sotilaallista puolustusvoimaa! Yhdysvallat ei välttämättä sekaannu enää niin helposti Euroopan asioihin kuin moni luulee, vaikka presidentti Joe Bidenin aikakaudella Putinin Venäjää yritetäänkin pitää entistä voimallisemmin kurissa, kun muistamme hyvin Trumpin toiminnan Helsingin kokouksessa vuonna 2018 Putinin pallopoikana.

Edelliseen kirjoittamaani viitaten kannatan lämpimästi EU:n sotilasvarustelukyvyn kasvattamista ja samalla yhtenäisempää EU:ta puolustamaan humaaneja ihmisarvoja ja demokratiaa.

Lähde sotilasmenoihin:

sadankomitea.fi/teema/sotilasmenot/

+2
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu