Miten alkaa sosiaalisten suhteiden myrkytystila?
Mistä negatiivisuus yleensä syntyy ihmisten välisiin sosiaalisiin suhteisiin? Onko aina molemmissa osapuolissa vikaa heikentyneisiin suhteisiin vai olisiko toinen osapuoli kuitenkin enemmän syypää. Itse ajattelen sosiaalisen suhteen myrkyttymisen alkavan useimmiten toisen häiriöisyyden takia.
Häiriöisyys voi sitten johtua lähinnä negatiivisten tunteiden vaikutuksesta henkilön ajatteluun. Haitallisia negatiivisia tunteita ovat etenkin kateus, katkeruus, ylpeys ja muu ylemmyydentunne, jolloin lienee melko vaikeaa pitää yllä minkäänlaista aitoa sosiaalista suhdetta, koska silloin helposti sortuu toisen osapuolen mitätöintiin ja jopa halveksuntaan.
Sosiaalinen suhde ei voi mitenkään elpyä, jos suhteen häiriöisempi osapuoli ei halua myöntää negatiivista suhtautumista toista kohtaan. Toisaalta jo pienikin muutos häiriöisemmän osapuolen käyttäytymisessä voi muuttaa koko sosiaalisen suhteen paljon paremmaksi molemmille osapuolille.
Tiedä sitten paljonko on olemassa ihmisiä, jotka tiedostaen ovat ylimielisen töykeitä läheisiään kohtaan, vaikka he väittävät olevansa tietämättömiä aiheuttamastaan mielipahasta sosiaalisessa ympäristössä. Itse olen melko varma siitä, että useimmat ihmiset tajuavat ja tiedostavat sisimmässään olleensa hankalia persoonia, vaikka muuta voivatkin väittää.
Jauhot suuhun! Siinä keskustelukulttuurimme motto usein tuntuu olevan.
Ilmoita asiaton viesti
Some-karkelot on toki hieman eri asia useimmiten kuin läheissuhteet. Itselleni on melko helppoa jättää huomiotta ikävät kommentit, koska ne somessa tulevat liki aina itselleni tuntemattomilta tyypeiltä. Toisaalta ajanvietteenä voi käydä keskustelua myös negatiivisten tyyppien kanssa somessa. Läheissuhteet ovat hieman eri asia, kun niihin on vuosikymmenten kuluessa kasvanut ja siksi häiriintyneiden läheisten vallankäyttö toisiaan kohtaan on pahempi ilmiö.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän ylpeys ole kielteinen tunne samalla tavoin kuin kateus, katkeruus tai viha. Ylpeä ihminen kokee paremmuutta, siis suurta tyytyväisyyttä. Ulkopuolisen mielestä tuo ylpeily tietenkin voi ärsyttää, mutta reaktio on erilainen kuin katkeran tai vihaisen ihmisen aiheuttama varovaisuus ja jännittyneisyys.
Ilmoita asiaton viesti
Voit olla eri mieltä, mutta itse liitän liiallisen ylpeyden huonoksi piirteeksi läheissuhteissa, koska siitä seuraa suhteeton ylemmyydentunne.
Ilmoita asiaton viesti
Tais totuus paljastua huonosti nukkuneena.
Oon aatellu, että meen auttaan ruuan jaossa, kun oon vielä työkykynen, jos joskus täytyy hakee ruokaa.
Ilmoita asiaton viesti
Lämpimätkin sosiaaliset suhteet suvun kesken saattavat mennä poikki loppuelämän ajaksi perinnönjaon yhteydessä. Näitä tarinoitahan riittää.
Ilmoita asiaton viesti
Kai sekin mahdollista on, etenkin silloin jos perillisiä on kohdeltu epätasa-arvoisesti. Ääritapauksina perilliset riitelevät jostain pelkkää tunnearvoa omaavista esineistä.
Omassa suvussani ei ole käsittääkseni ollut riitaa perinnöistä, vaikka itse olenkin ollut joskus sitä mieltä, että luovuin isäni kiinteistöosuusperinnöstä liian halvalla, eikä kaupan toinen osapuoli tai paremminkin toiset osapuolet sitä ole arvostaneet ollenkaan. Vanha juttu jo vuodelta 2008 omakohtainen perintöosuuteni kauppa ja tänä päivänä ajatellen hinta oli ihan ok.
Ps. Huhuna olen kuullut lähisukuni piirissä olleen juttua myös oman jäämistöni kohtalosta, kun olin itsemurha-ajatuksissa etenkin vuoden 2004 alussa. Olen kuitenkin antanut asian olla, vaikka se totta olisikin.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä tuo on sellaista samanlaista lipsumista kuin käyminen turhan usein jääkaapilla, ylimääräisen ryypyn ottaminen, ja kotitöiden lykkääminen. Pienestä viattomasta alusta voi kasvaa melkoisia ongelmavuoria. Ja negatiiviset tunteetkin voivat kumuloitua, kun ei haluta tunnistaa omia vikoja, vaan käännetään ongelmat mieluummin ympäristön ja toisten aiheuttamiksi. Ehkä jo yleinen ryhdikkyys ja hyvät tavat voisivat korjata ainakin osan noista ihmissuhteisiinkin vaikuttavista ongelmista. Kaikki tapaukset eivät ole patologisia ja parantumattomia, vaan voivat olla parannettavissakin.
Ilmoita asiaton viesti
Vika on tosiaan aina muissa kuin itsessä. Itse en ymmärrä, että tunnen olevani joillekin läheisilleni rasite ja syynä lienee tosiaan heidän negatiinen tunnemaisema.
Ilmoita asiaton viesti
Se kai riittää, että jokainen tekee oman osansa puhtaalla omallatunnolla. Sitten ei voi kuin odottaa ja toivoa, että muutkin pelaavat samaa peliä. Ainakaan se ei onnistu, että yritettäisiin väääntää toisia johonkin sellaiseen, mihin heillä ei ole luontaista vetoa.
Ilmoita asiaton viesti
Juu kyllä monilla on kuullut menneen ennen hyvin tiiviitkin sosiaaliset suhteet liki kokonaan poikki. Itselläni ei kovin tiiviitä suhteita ole kaikkiin veljiini.
Ilmoita asiaton viesti
Kotona vanhemmat tietämättään kohtelevat lapsiaan epätasa-arvoisesti. Sitten tuosta muodostuu asenne ja täysin normaali käytöntö loppuelämän ajaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Aikoinaan veljekset Matti ja Teppo lauloivat ”Kaiken takana on nainen” ja tuo varsin usein pitää paikkansa, että riidan toiseksi osapuoleksi valikoituu nainen.
Lopulta nainen vie omaisuudesta puolet ja lisäksi kuinka paljon on onnistunut kiristämään vuosien kuluessa.
Ilmoita asiaton viesti
Parisuhderiidat on kanssa ihan todellisia monille. Itse en ole enää avioeron jälkeen ollut riidoissa.
Ilmoita asiaton viesti
”… en ole enää avioeron jälkeen ollut riidoissa.”
– Vahvaa logiikkaa!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos juu, enkä ole muutenkaan riidoissa lasteni äidin kanssa, vaikka parisuhde loppui vuonna 2015! 😀
Ilmoita asiaton viesti