Miten demokratiamme kunnioitus lisääntyisi kansalaisten piirissä?

Demokraattinen päätöksenteko voi olla hyvinkin onnistunutta, jos poliittisen päätöksenteon kohteena olevia kansalaisia on myös kuultu riittävästi. Poliitikot esiintyvät mielellään jonkinlaisina asiantuntijoina tai sitten he ainakin perustelevat päätöksiään virkamieskunnan ja muiden asiantuntijoiden kannoilla.

Kuuleeko meidän poliittinen järjestelmä oikeasti sellaisten kansalaisten asiaa, jotka eivät käy edes äänestämässä? Toisaalta nukkuvien puolueeseen kuuluminen voidaan tulkita myös tyhjänä äänenä vaaleissa, jolloin äänestäjä antaa hiljaisen hyväksynnän poliittiselle päätöksenteolle.

Entä sitten lapset, vammaiset ja muut vajaavaltaiset, kuullaanko politiikassa riittävästi vajaavaltaisten omaa mielipidettä? Itse näkisin poliittisen järjestelmän kehittymisen olevan mahdollista juuri sote-palveluita koskevan päätöksenteon suhteen, kun käsillähän on nyt tammikuussa maakuntavaalit.

Esimerkiksi peruskouluissa pitäisi olla jokaisella oppilaalla mahdollisuus kertoa yhteiskunnallisia mietteitänsä avoimesti ja siihen pitäisi kannustaa peruskoululaisia muutenkin kuin osallistua pakollisiin nuorisotutkimuksiin ja valtakunnallisiin liikuntatesteihin. Kansaa aidosti kuulevia poliitikkoja ei ole mielestäni Suomessa riittävästi, koska monet poliitikot ovat sokaistuneet omassa erinomaisuudessaan toisten kansalaisten joukossa.

Poliitikot eivät voi olla perillä kaikenlaisten kansalaisten asioista, ellei heidän lähipiiriin kuulu monenlaisia kansalaisia ja muutenkin yleinen yhteiskunnallinen kiinnostus ole hyvin laaja-alaista. Moni poliittinen päättäjä saattaa väittää tietävänsä miten esimerkiksi nuorten asiat ovat omassa kunnassa, vaikka kyseisellä päättäjällä ei ole minkäänlaista omakohtaista kosketuspintaa nuorisoon.

Olisi yhteiskunnallisesti hyvä asia, jos poliitikkojen kunnioitus kaikenlaisten kansalaisten perusoikeuksia kohtaan lisääntyisi edelleen, jolloin me suomalaiset rivikansalaiset voisimme myös vastavuoroisesti kunnioittaa poliitikkoja ja demokratiaamme enemmän. Vähemmän poliitikoihin asiantuntijoita ja enemmän aitoja suht tavanomaisia kansalaisia hyvin erilaisilta elämän osa-alueilta – kiitos!

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu