Miten muistelijaan pitää suhtautua? Ja onko totuus tärkeää?

Tunteita ei voi oikein kieltää tuntevaisena ihmisenä tai silloin voi aiheutua monenlaisia ongelmia elämässä. Sallivampi yhteiskunta tunnereaktioille voisi olla yhteiskunnallisen eheydenkin takia hyvä juttu. Muistelijasta ei tunnu mikään sen pahemmalta kuin elämänkokemusten kiistäminen toisen henkilön taholta esimerkiksi valemuistoina. Onko se edes vaarallista, jos joku muistaa väärin asioita? Muistelijoiden kritiikissä pitäisikin olla varovainen.

Onko näyttövastuu muistojen väittäjällä vai muistelijan väittämien kritisoijalla? Nähdäkseni näyttö vääristä muistikuvista pitää tulla kritisoijalta, jos hän haluaa olla uskottava muistelijan kritisoija. Nykymuotoinen internet tietää meistä etenkin sosiaalisen median välityksellä tiettävästi monia asioita, vaikka emme olisikaan niitä asioita julkisesti kertoneet. Siksi saatammekin elää ihmiskunnan siirtymävaihetta valheellisten tarinoiden paljastumiseen ja sehän olisi kaikkien etu vai mitä?

Olen jo vuosia sitten ajatellut, että valheellinen yhteiskunnallinen todellisuus suistaa lopulta koko yhteiskunnan täyteen moraalittomuuteen. Totuuden temppeli on tässä ajassa lähinnä yliopisto ja siksi olisi ilo nähdä vieläkin avoimempaa akateemista kulttuuria. Tällä aikaudella tarvitaan rohkeita ja avoimuuteen uskovia akateemisia henkilöitä, eikä vain puolustuskannalla olevia rahan voimalla käyviä nuorehkoja tutkijoita.

Tiedemaailman ja akateemisten pitäisikin mielestäni ottaa merkittävämpi rooli, jotta voimme viedä koko yhteiskuntaa kohti läpinäkyvämpää ja avoimempaa ilmapiiriä. Minun on vaikea uskoa, että yhteiskunnassa voidaan arvostaa totuutta, jos edes akateeminen osa yhteiskuntaa ei halua viedä yliopistoa siihen suuntaan paljon voimallisemmin kuin tällä hetkellä asian tila vaikuttaa olevan. Kritiikki vallitsevaa todellisuuttamme kohtaan on ensisijaisen tärkeää, jos haluamme kehittää maailmaa ja tulevaisuuden sukupolvia entistä voimallisempaan liittoon teknologian kanssa osana vallitsevaa luontoa.

KimmoHoikkala

Olen 41-vuotias kahden koululaisen yhteishuoltaja ja asun Oulussa. Kotoisin olen Pirkkalasta ja olen asunut myös Tampereella. Työkokemukseni on pääasiassa metalliteollisuudesta kuumasinkityslaitoksen töistä. Opintoja minulla on lähinnä tekniikan ylioppilaana 2000-luvun vaihteesta Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Olen tällä hetkellä lähinnä vapaaehtoinen mielenterveyden kokemusasiantuntija sosiaalisen median keskusteluissa. Toimeentuloni saan työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu