Miten raha jakaantuu mahdollisimman oikeudenmukaisesti yhteiskunnassa?

Moni rikas voisi miettiä, että lahjoittaa omaisuuttaan hyväntekeväisyyteen, joka on ihan hyvä idea tavallaan vai onko sittenkään? Itse olen sitä mieltä, että paras keino auttaa huono-osaisia Suomessa on maksaa verot ja luottaa yhteiskuntamme jakavan rahat parhaalla mahdollisella tavalla.

Hyväntekeväisyystoiminnassa piilee ainakin yhteiskuntamme sisällä jonkinlaiset väärinkäytösten mahdollisuudet, kun taas yhteiskunnallisen sosiaalitoimen avustukset ovat melko tiukan kontrollin alla yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti. Moni hyväntekeväisyysjärjestön johtaja tuskin haluaakaan oman taloudellisen edun takia hädän ja tuskan koskaan poistuvan yhteiskunnastamme.

Suomalainen yhteiskunta on hyvä, mutta alhainen veronmaksuinto saattaa ajaa yhteiskuntamme eriarvoistavammalle linjalle. Ei kannata laskea mitään köyhänä rikkaiden almujen varaan, vaan tärkeintä on se, että päättäjien joukossa on runsaasti kansalaisia, jotka ymmärtävät aidosti köyhän asiaa Suomessa.

PS. Oma veroprosenttini on 13 % pienestä eläkkeestäni huolimatta ja toki sen reilu pari tonnia vuodessa maksan Oulun kaupungille veroa, jotta palvelujärjestelmä saa rahoitusta juuri eriarvoisuuden torjuntaan ja oululaisten mahdollisimman yhdenveroiseen kohteluun. Toisaalta jos eläkkeeni veroprosentti nousee ensi vuonna, niin ei hyvin mene!

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu