Miten Uusi Suomi vaalii Niklas Herlinin perintöä?

Itse löysin Uusi Suomi verkkolehden ensimmäisen kerran 2010-luvun vaihteessa. Ensivaikutelmani lähinnä Uusi Suomi Puheenvuoro blogipalstasta oli sellainen, että enpä itse halua koskaan kirjoittaa Puheenvuoron palstalla. Tulin silti toisiin ajatuksiin ja liityin Puheenvuoron kirjoittajiin vuoden 2011 lopulla. Suhtauduin Puheenvuoro blogikirjoittajana aluksi epäröiden ja toisaalta ihaillen kustantaja Niklas Herliniin.

Niklas Herlin oli melko aktiivinen keskustelija omalla foorumillaan täällä Puheenvuorossa. Sain käsityksen Niklas Herlinistä, että hän oli porvarimielinen, mutta silti hän ymmärsi erittäin hyvin yhteiskunnan huono-osaisten asiaa. Olihan Niklas Herlin todella vaikuttava kehitysvammaisten tukija ja ymmärtäjä, vaikka syy-yhteys edelliseen taisikin olla hänen oma jossain määrin kehitysvammainen tytär. Kunnioitin oikeasti Niklas Herlinin rohkeutta olla eräänlainen pioneeri suomalaisessa mediakentässä. Eihän Uusi Suomi foorumi ollut mikään alkuidea sentään, vaan esimerkiksi Yhdysvalloissa aloitti toimintansa The Huffington Post jo vuonna 2005.

Olenkin ajatellut nykymuotoisen Uusi Suomi verkkojulkaisun olevan melko paljon The Huffington Post ideasta kopioitu, mutta silti Uusi Suomi on nimenomaan suomalaisten kirjoittajien ja mielipidevaikuttajien yhteentörmäyttäjä. Ovathan keskustelunaiheet usein Puheenvuorossa juuri suomalaisuudesta ja Suomen asiasta lähtöisiä. Itse en tiedä mikä innoitti Niklas Herlinin perustamaan Uusi Suomi verkkojulkaisun, vaikka epäilen hänen intressinsä olleen ainakin osittain antaa ääni yhteiskunnallisessa keskustelussa sellaisille kansalaisille, jotka vaietaan median ohjaamassa kansalaiskeskustelussa liki kokonaan. Muistan Niklas Herlinin kertoneen, että hän oli joskus maksanut erään kaverinsa rästivuokrat eli otaksun Niklaksen ymmärtäneen, että edes suomalainen hyvinvointivaltio ei aina toimi kuten pitäisi. Harmi kun Niklas Herlin kuoli niin nuorella ikää vuoden 2017 syksyllä, koska hänen huoli yhteiskuntamme tilasta ja sen kehityksestä oli olemassa oleva tosiasia.

Lämmöllä muistan Niklas Herlinin suhtautuneen myös mielenterveyskuntoutujien asiaa kohtaan suurella ymmärryksellä. Voi olla, että Puheenvuoro tosiaan kerää jo kaikki yhteiskunnallisesti keskusteluhalukkaimmat kansalaiset sivustolleen, vaikka meitä on silti todella harvoja ja enemmänkin keskustelua saisi olla. Otaksun ajoittain myös temperamenttisena esiintyneen Niklas Herlinin toiveiden mukaisen Uusi Suomi foorumin olevan johtava asiallisen kansalaiskeskustelun paikka Suomessa. Nythän tilanne on se, että Uusi Suomi tarjoaa näkyvyyttä usein myös täysin absurdeille ja asiattomille mielipiteille, joiden arvo on itse asiassa negatiivinen yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta. Miksi eniten räväköiden julkisten mielipiteiden kirjoittajia vaikuttaa sitten esiintyvän suhteellisesti juuri kriittisen kielteisten ja kyynisten kansalaisten joukossa.

Harmillista tavallaan, että emme halua nähdä joskus mitään yhteneväisyyttä erimielisinä, vaikka yhteiskunnallisen keskustelukulttuurin ja kehityksen takia se olisi ehdottoman välttämätöntä niinkin pienessä yhteiskunnassa kuin Suomi. Tappoiko lopulta huoli Uusi Suomi verkkojulkaisun tulevaisuudesta Niklas Herlinin? Tuskin sentään, vaikka olisimme voineet kunnioittaa meidän ikiomaa kustantajaa ja keskusteluiden puitteiden luojaa paljon enemmän hänen vielä eläessään. Voimme kukin vaalia Niklas Herlinin perintöä ehkä parhaiten laittamalla kirjoituksillamme likoon parasta osaamistamme mahdollisimman sivistyneessä hengessä isänmaan etua unohtamatta. Toivotaan, että keskustelu jatkuu Uusi Suomi Puheenvuoro blogipalstalla jatkossakin rakentavana ja saahan sitä kai olla välillä hieman leiskuvakin, kuten entinen isäntämme Niklas Herlin konsanaan.

+1
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna -78 ja ollut toistaiseksi voimassa olevalla työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean mielenterveydellisen häiriön takia vuodesta 2008 saakka. Saan psykoosialttiuteeni lääkinnällistä hoitoa. Elämäni on silti edelleen ajoittain tuskallista, mutta iloa elämääni tuo lähinnä kaksi koululaisikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä asti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu