Nationalistinen vire kukoistaa urheilussa ja niin se kuulukin olla!

Urheiluun liittyy vahva kansallismielinen lataus, kuten jo presidentti Mauno Koivisto totesi aikoinaan. Se on urheilun kansallismielisyys haitallista vai enemmänkin hyödyllistä lienee kokonaan toinen asia. Olen viime vuosikymmenten aikana itsekin pitänyt urheiluun liittyvää nationalistista virettä haitallisena maailmanrauhan ja etnisen syrjinnän kannalta. Nyt ajattelen kuitenkin toisin eli liitän urheilun kansallismielisyyteen enemmän hyviä seikkoja kuin vihamielisyyden lietsomista.

Globaalissa markkinataloudessa valtioita ja yhteiskuntia vastaa suuret kansainväliset yritykset. Onhan globaaleilla yrityksillä kova ja sumeilematon kilpailu toinen toista vastaan käynnissä jatkuvasti, vaikka se verhotaan mielellään eettisesti hyvälaatuiseksi ohjautuvaksi toiminnaksi. Mieluummin seuraan kuitenkin yhteiskuntien välistä pärjäämistä rehdissä ja jossain määrin leikkimielisessä kilpaurheilussa kuten EM-jalkapalloturnauksessa. Globaalit suuret yritykset pyrkivät määräävään markkina-asemaan, eikä niitä aito kilpailu markkinoista kiinnosta, kuten nähdään it-sektorillakin yhdysvaltaisten yritysten vievän tilan kaikilta muilta.

Tarvitsemme urheiluhenkeä valtioiden välillä, kunhan se ohjautuu eettisesti oikealla arvopohjalla eikä englantilaisen jalkapallofanien mölyapinaosaston johdolla.

Inspiroiduin alun perin itse pohtimaan asiaa Jouni Snellmanin Puheenvuoron kommenttikentässä:

Kansallismielisyys tappoi urheiluhengen | Uusi Suomi Puheenvuoro

 

+3
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna 1978 Pirkkalaan. Muutin vuonna 2002 Tampereelle saunalliseen poikamiesasuntoon. Olen asunut kauden myös Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla 1993-94, varusmiespalveluksen yhteydessä silloisessa Kuoreveden Hallin ja Tikkakosken Ilmavoimien varuskunnissa, mielisairaalan suljetulla osastolla vuonna 2004 Pitkäniemen sairaalassa Nokialla kolmesti ja Peltolan mielisairaalan suljetulla osastolla Oulussa kahdesti vuonna 2015. Lisäksi asuin jopa opiskelijasoluasunnossa kausia vuoden 2003 aikana Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran kurssikeskuksessa. Avioiduin vuoden 2008 syksyllä ja avioero koitti vuonna 2015. Asun toistaiseksi Oulun Rajakylässä. Edelleen iloa elämääni tuovat lähisukuni, harvat ystävät ja tietenkin erityisesti kaksi kouluikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä alkaen. Esittelyni loppuun miete: Onkohan kateus ja ahneus toisiinsa sidoksissa olevia tunteita, kun sanoohan vanha suomalainen sananparsi, että "kateus vie kalatkin vedestä."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu