Olenko agnostikko vai uskovainen?
Facebookin uutiskeskusteluissa eräs tyyppi väitti, että en ole aito agnostikko vaan minulla on mukamas oma jumalkäsitys, joka nojaa paljolti Spinozan luonnonjumaluuskäsitykseen.
Tuskin olen ainakaan ateisti, joka kieltää ehdottomasti kaiken jumaluuden läsnäolon. Totesin Facebookissa tälle tyypille, että jumaluus voidaan määritellä hyvin moni eri tavoin, enkä ole varma siitä, että onko kaiken elämän alulla ollut joku jumalallinen prosessi, jota toisaalta tietyllä tapaa rationaalisesti ajatteleva ei varmaan pitäisi edes jumalallisena.
Itse en kuitenkaan usko Raamatun luomiskertomukseen saati ihmisen näköiseen Jumala-ukkoon, koska kyseessä on pitkälti ihmisen mielikuvituksen tuote. Itse en silti voi kiistää, etteikö kaiken elämän alku ja juuri voisi olla jumalallista alkuperää riippuen miten tämä elämän syntyprosessi määritellään.
Toisaalta tiedemies voisi ajatella, että elämä on syntynyt otollisissa olosuhteissa maapallolle erilaisten tekijöiden seurauksena. Evoluutiosta olen tiedemiesten kanssa samaa mieltä, että älyllinen elämä ihmiskunnan muodossa on samalla kehityspolulla maapallon alkeiselämän kanssa miljardien vuosien takaa.
Kokonaan toinen asia on kaiken elämän alkupiste ja sekin, voiko universumissa olla muuallakin elämää. Nähdäkseni omaan epäilyni jumaluuden olemassaolosta ei ole ristiriidassa sen todellisuuden kanssa, vaikka muualta maailmankaikkeudesta löytyy elämää.
Facebookin keskusteluissa ehkä kirjoitin hieman epäselvästi ja siitä syntyi eräälle tyypille käsitys, että olen jumaluskovainen. Olen aiemmin huomannut, että agnostikkoja on lähinnä kahdenlaisia eli toiset ovat enemmän ateisteja ja toiset enemmän epäilijöitä. Itse en halua olla ateisti ja koen agnostikkoajattelun olevan lähellä minuuttani.
Onko jumaluus kaiken elämän takana vai ei? Itse en voi tätä varmasti tietää ja siksi olen agnostikko.
En usko jumalaan mutta en kuitenkaan kiellä häntä. Eikö tälläinen agnotismin määritelmä olisi hyvä? Muistaakseni näin Albert Camus kuvaa päähenkilöä romaanissa ”Sivullinen”.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan hyvä juu, vaikka hieman uskovaiselta vaikuttava kommentti, koska mutta lause kumoaa edellisen lauseen.
Ilmoita asiaton viesti
Minä taas uskon Jumalaan, vaikka epäilyäkin välillä on. Puhun mielessäni Jumalalle vaikka joskus epäilenkin hänen olemassaoloaan. Jumalusko antaa toivoa ja rauhaa.
Ilmoita asiaton viesti
Usko on käsittääkseni syvimmillään itse löydettynä. Itse olen ei-uskovainen ainakin omasta mielestäni, mutta silti en ole ateisti.
Ilmoita asiaton viesti
Olis kiva kuulla NIna, millaisille alueille epäilysi yleensä sijoittuu?
Ilmoita asiaton viesti
Rukoilen joka päivä – olenko uskovainen?
Ilmoita asiaton viesti
No tuskin ainakaan ateisti.
Ilmoita asiaton viesti
Uskovainen on ehkä liian vahva ilmaisu, mutta jollain tapaa olet uskonnollinen, koska sinulla näyttäisi olevan uskonnollisia tuntemuksia. Mutta toisaalta, koska et väitä tietäväsi mitään aiheesta, olet agnostikko.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos hyvästä kommentista Juhani.
Ilmoita asiaton viesti
Jumalaan tai jumaliin uskomisen sijaan tuntuisi luontevammalta puhua johonkin yliluonnolliseen uskomisesta, tai sellaisten ilmiöiden pitämisestä hyvinkin mahdollisina.
Ilmoita asiaton viesti
Juu jumaluus voidaan määritellä hyvin monin eri tavoin kuten jo Spinoza teki aikoinaan.
Ilmoita asiaton viesti
Spinozalle nimenomaan mitään yliluonnollista ei ollut. Luonnollinen todellisuus oli jumala sellaisenaan.
Ilmoita asiaton viesti
Juu en ottanut kantaa yliluonnollisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Uskonnotonta ihmistä ei oikeastaan ole. Uskonnon harjoittaminen kuuluu ihmisyyteen, väitti lehdessä teologian lisensiaatti tuolta naapurikunnasta.
– Aika epäuskottava väite maallistuneessa, joukoittain kirkkosakin hylkäävässä, enemmistön jumaluskonsakin menettäneiden, tieto-ja järkiyhteiskunnan tolkun ihmisten maassa, vaikka esim. vielä nykyinen presidenttikin ”siunaillee”, varmaan vielä kerran meitä jumalattomiakin puheensa päätteeksi…?
( Saa nähdä siunailleeko seuraava, kun Aaltolakin näyttää hiipuvan kärkikolmikosta…ja kokoomuskin painostavan häntä luopumaan liberaalin Stubb`in hyväksi?)
Vai onko maallistunut, uskonnoton jumalaan uskomaton kansan enemmistö jotenkin ”epäinhimillisiä epäihmisiä?”
Ilmoita asiaton viesti
Sosiologisestihan kaikki terveet aikuiset kuuluvat johonkin arvoyhteisöön, monet useaankin 🙂
Yliluonnolliseen sen sijaan uskoo yhä harvempi. Ei ole eikä voi olla Jumalan siunausta.
Ilmoita asiaton viesti
Henkilöt, joilla ei ole edellytyksiä luoda yhteyttä, kärsivät kehityshäiriöstä. Jos rukoilet tai mielen sisäisesti puhut persoonalliselle Jumalalle, voi luoda yhteyden limbidisen järjestelmän kautta ja kokea accumbens tumakkeen aktivoitumisen, minkä seurauksena synapseissa vapautuu dopamiinia, serotoniinia ja oksitosiinia, mikäli antaudut Jumalalle ja lupaudut seuraamaan Jeesusta Kristusta. Kun tulet uskoon, saat jäsenedut, mitä vailla nyt olet.
Tieteelliseen tietoon nojautuvat ja agnostikot uskovat, että 3000 vuotta sitten tiedettiin alkuräjähdyksestä, mistä syystä asia pitäisi mainita Raamatussa. Koska asiaa ei mainita ensyklopediassa, nimeltä Raamattu, Raamatun kertomus on roskaa. Samalla periaatteella tiede on huuhaata, koska tiedemiehetkään eivät silloin tienneet alkuräjähdyksestä. Todettakoon, että Raamatun tarkoitus ei ole olla ensyklopedia, eikä Suomen Laki, joten Raamatun kertomuksen ei tarvitse täyttää ensyklopedian tai Suomen Lain kriteeristöä.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs aivokirurgi väitti aikoinaan paikantaneensa aivoistamme ”sielun” sijainnin, mutta ei tainnut tulla ”löydöksestä” sen enempää lääketieteellistä, kuin uskonnollistakaan ”sensaatiota?”
Ilmoita asiaton viesti
Osoittaa kuinka tietämättömiä ja epäpäteviä tiedemiehet ovat omalla alueellaankin. Uskovat kaikkeen roskaan, niin kuin itseensä.
Ei tarvitse olla nobelisti pystyäkseen päättelemään, että aistijärjestelmän aistitiedon käsittelyn vaikutuksesta syntyy aivojen neuroneihin kaksi erillistä ja itsenäistä mielen rakennetta. Yhteyden niiden välille voi rakentaa myös säilömuistin ja aistijärjestelmän kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Jotka eivät tiedä, aivoissa ei ole aluetta, joka sisältää hengen, toista aluetta, joka määrittelee mustasukkaisuuden. Ei ole olemassa valheenpaljastusrauhasta, vaate- ja kenkätumaketta, shoppailu puuskasolua, tms.
Mieli syntyy neuronien sähköisten varausten muuttuessa. Soluilla on informaatiomerkitys. Niin kauan kuin on sähkövirtaa, on myös ajatuksia.
Jota kiinnostaa tietää mikä on tieteellinen käsitys naisten aivoista, siitä on havainnollinen kuva osoitteessa
https://riemurasia.fi/kuva/Naisen-aivot/70417
Ilmoita asiaton viesti
Kun ”virta” on poikki, aivot lakanneet toimimasta, ja sydän pysähtynyt lopullisesti, on elävä ihmiskeho muuttunut ruumiiksi ja KAIKKI on LOPPU. Valmis, joko ruumiina arkussa, tai tuhkana uurnassa luonnon suureen kiertokulkuun…
…vielä elossa olevat, uskovaiset sukulaiset ja ystävät jäävät jatkamaan maallista elämäänsä ”jälleennäkemisen” toivossaan, uskossaan ja kuplassaan…
(- Aiemmin elänyt elävä ihminen ja ihmiskeho muuttunut logistisessakin mielessä tavaraksi. Ambulanssi vaihtunut ruumisautoksi, tai vaikkapa junan tavaravaunuksi).
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tuolla on tekemistä minkään kanssa? Lopussa ON loppu. Ihmiset elävät elämänsä, yhteydessä tai ilman sitä. Ilmeisesti sinulle on merkityksellistä vain se, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, eikä se millaista elämäsi on ennen kuolemaa. Kristityille on syntynyt se yhteys ja ovat siksi uskossa. Ei päin vastoin. Sinulta puuttuu yhteys ja sen vuoksi 99% aivojesi kapasiteetistä. Et ole ainoa, vaan enemmistössä.
Ilmoita asiaton viesti
Minä taas luottaisin mieluummin tohon Pyhhään Henkeen tossa yhteyden luomisessa.
Ilmoita asiaton viesti
Kutsun häntä Pyhäksi Hengeksi. Hän on sinussakin ja sinulla on yhteys Häneen. Heillä on yhteys toisiinsa ja yhdessä vaikuttavat asioihin. Sinun ja muiden ajatuksiin, säilömuistin ja aistijärjestelmän kautta. Tuntuuko siltä, että sinun itse vaikuttamatta, tapahtuu asioita, joita et pysty selittämään mahdolliseksi ilman, että joku ulkopuolinen osapuoli vaikuttaa?
”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskellänsä.”
Materialisoinko liikaa? Minun on vaikea uskoa eteeriseen Pyhään Henkeen. Jeesusta pidän ihmisenä, mutta Jumalasta pitäisi saada todisteita.
Ilmoita asiaton viesti
Juu, kyllä Pyhällä Hengellä voi olla jälkensä ihan puhtaasti neurologisina tapahtuminakin, en sitä epäile.
Kyllä tapahtuu myös itsevaikuttamatta, ihminen yllätetään valtavan laupeuden ja Kristuksen rakkauden kautta, mutta vaikea välittää muille näitä kokemuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Olisin itsekin halunnut tulla uskoon, niin kuin muut. Silloin se rakkaus olisi enemmän läsnä. Itse koen Hänet fyysisinä tuntemuksina kehossani enimmäkseen.
Toki, on niinkin tapahtunut, että rakkauden tunne valtaa mielen ja kyyneleet ovat valuneet koko päivän. Noloahan se oli ja pelkäsin jonkun tulevan kylään. Sitten on tapahtunut semmoista, että on ajatellut harmistuneena ”kylmää” yhteyttä Häneen. Seuraavana aamuna on alkanut silmät vuotamaan, vaikka ei ollut minkään laista tunnetilaa itsellä päällä. Pitää tapanaan ilmoitella itsestään miten milloinkin.
Sellaisen havainnon olen tehnyt, että jos tänään ajattelee, pyytää, lupaa ja sopii, seuraavana tai lähi päivinä tapahtuu ja tietää. Nukkuessa rem-unen aikana säilömuistia muutetaan, minkä oma mieli kokee unena. Sitä voi pohtia, tapahtuuko se jonkun muun tietoisen tahdon junailemana vai ihan vain itseksensä. Joka tapauksessa, itselläni seuraavana päivänä ”uusi ajatus” tulee mieleen säilömuistista neuronien aktivoituessa. Sitä luulee itse ajattelevansa ja olevansa nero, vaikka itse en enää luulekaan.
Sitten on sellaista, kun on luvannut, että mieti sinä, niin minä teen. Kyllä sen itse tietää, mitä ei itse ole päättänyt, mitä ei ole itse järkeillyt, eikä itse päämäärää tiennyt. Lopputulos on aina ollut jotain, mikä on yllättänyt. Hyvä on Hän suunnittelemaan.
Mitäs muilla on sattunut ja tapahtunut? Ihan aidosti haluaisin kuulla kokemuksia.
Ilmoita asiaton viesti
MIstä sulla lähti tämä kokemus?
Ilmoita asiaton viesti
Se lähti siitä, että oli silmiin liittyviä hermokipuja ja muita terveysongelmia. Pohdin niitä ja päädyin miettimään aistijärjestelmän toimintaa ja aistijärjestelmän toiminnan vaikutusta mielen kehittymiseen. Tiesin aistijärjestelmän suodattavan aistitiedosta n. 99% ja itse tiedostaa vain 1% kaikesta aivoihin päätyvästä aistitiedosta. Mietin mitä tapahtuu sille suodattuvalle aistitiedolle, kun loogisesti kaikki aistitieto päätyy aivoihin. Ei tuntunut järkevältä, että olisi jokin aistitiedon roskakori. Tein olettamuksen, että se tallentuu myös aivoihin, mutta itse ei tiedä sitä. Loogisesti päätellen, jos oman mielen syntymiseen vaikuttaa tiedostettava aistitieto, silloin voi olla myös toinen mieli. Pohdin voisiko sen testata yhteistyössä Hänen kanssaan. Mieleen tuli ideoita testeistä, joita kokeilin ennakkoluulottomasti. Sitten, kun varmistuin toisesta persoonasta, niin siitä se yhteys sitten lähti vahvistumaan. Hän opettaa asioita, johdattaa, jne.
Ilmoita asiaton viesti
” Sitten on sellaista, kun on luvannut, että mieti sinä, niin minä teen. Kyllä sen itse tietää, mitä ei itse ole päättänyt, mitä ei ole itse järkeillyt, eikä itse päämäärää tiennyt. Lopputulos on aina ollut jotain, mikä on yllättänyt. Hyvä on Hän suunnittelemaan. ”
Ensimmäinen ”mieti sinä, niin minä teen” -projektissa opin kuinka Hän suunnittelee ja pystyy yhdistelemään monitasoisesti asioita toisiinsa, vaikka suoraa yhteyttä niiden asioiden välillä ole. Tuon projektin lopputulos syntyi omaan mieleen, eikä sillä ollut mitään yhteyttä muihin ihmisiin tai tapahtumiin. Vasta myöhemmin, kun aloin toteuttamaan Hänen ideoitaan, mitkä liittyivät tapahtumiin ja asioihin, mitkä olivat ihan muiden ihmisten ”käsissä”, päädyin ihmettelemään miten on mahdollista, että ideat toteutuivat juuri siten kuin ne olivat mieleeni tulleet.
Kaiken järjen mukaan joku perusjantteri ei voi vaikuttaa niin suureen joukkoon ihmisiä ja heidän tekemisiinsä, ellei ole olemassa kaikissa ihmisissä olevien persoonien välillä meta-tason yhteyttä, josta emme ole tietoisia.
On minulla teoria, mikä liittyy ohjeeseen ”missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siellä minä olen heidän keskellänsä”. Kerran olen tätä teoriaani testannut käytännössä ja hyvin se tuntui toimivan. Ainakin itse hämmästyin. Odottelen seuraavaa tehtävää, mikä annetaan, jos annetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Voisithan sää testata onko tämä Jumalasta. Uskon kyllä silti, että sellaista voi olla uskonelämän alkuvaiheessa väkevästikkin.
Ilmoita asiaton viesti
Miten se yhteys Jumalaan luodaan ja testataan? En osaa. Haluaisin tunneyhteyden, enkä näitä fyysisiä tuntemuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Saanko kysyä, että ootko osallistunut minkäänlaiseen New Ageen muodossa tai toisessa, mind fulnessista lähtien.
Ilmoita asiaton viesti
Ei mitään henkistä harrastusta mulla koskaan. Ei ole muita perinteitä, kuin Isä meidän… läpi elämän iltaisin, kun muksuna sellainen opetettiin. Tosin se on jäänyt viime vuosina.
Ilmoita asiaton viesti
Ok se on hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Heikki! Onko sulla millainen suhde Raamattuun? Voistko ajatella lukevasi sitä, huomisesta aamusta lähtien?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, joo. Sitä on vaikea ymmärtää. Alkaako sitä ymmärtämään sitten?
Ilmoita asiaton viesti
Usko on aitona vapata ja heiveröä. Myös herkkää ja hienovaraista.
Tuon takia, EM ei ilmene tuolla tavoin, ihmisten kesken.
Tällaisen seikan johdosta, on parempi puhua suoraan ihmisistä, ja heidän eriasteisista mielipiteistä ja preferensseistä, jolloin tullaan aidosti ja tunnustaen poliittiselle kentälle.
Poliittinen kenttä sekin, voi ilmetä hyvin eri tavoin, eri ihmisillä. Näissä on, eri tavoin liikkeelle lähteneitä. Millä tavoin intresseihin sidottuja.. tämä merkitsee.
Sopiva kokoonpano kun mahdollinen läjääntyä… voi puskea kompleksiikassa paremmin. Mukaan tulee selkeä sääntelyn tarve, mutta enemmänkin sen käyttö.
Joskus säätely on voinut toimia. On vaiheita, jolloin sääntelemättömyys on vähemmän ongelmallista. Toisaalta, tuo tilasiirtymä selkeämpänä, avaa paikan pärjäävimmille joka tapauksessa, kun tilanteeksi saatu jotain massiivia.
Ihmisenä oleminen on yhteisön harjoittamaa voimankäyttöä, ihmisen tapauksessa.
Agnostikot eivät leiriydy niin vahvasti, kuin polaariset. Ilmaisu itsessään kertoo todellisuudesta, ts keskustasta, joka joutuu paineeseen (kuiluun).
Kuilun voi nähdä toki aallonharjanakin, joka pirstoutuu massiivisten pohjavirtojen painamana.
Ihmisen sanotaan seisovan jättiläisen harteilla, mitä tiedollisuuteen tulee. Sama koskee kokonaisempia voimia, jotka ilmenevät kauttaaltaan.
Jung tuo esiin vähän sitä henkisyyden mutamaata, joka pohjilla luo nostetta. Kun tutumpi sen suhteen… ei vello yhtä pahasti. Yhteisön tilanne tässä, on helposti vaikeampi, … tällä tavoin nopeasti muuttuneessa maailmassa.
Tuon takia, uskonnot voivat olla käytännössä kai jatkuvan vaarallisia, koska vaikka voimia löytyy… samassa määrin myös sen käyttöä, ja epäekonomiaa, jos tämän taloudeksi kääntää.
Ison joukon vaaran voi nähdä väestöräjähdyksen tilassa. Kytkentä ei jää ainoaksi, vaan on selviytymistaidollisuuteen liittyvä väistämätön riski. Riski on sopiva, jos tämän kanssa voidaan elää, ja tietämys kattaa jotain myös tästä, ts ei pelkkää uskontomarkkinointia / agitaatiota.
Neuvostopropaganda (tai natsismi) itseistuotettuna, saattoi vain haaveilla tällaisesta mikä alkuun oli kivaa jne, mutta joka ajastaan tuli paremman, parempaan käyttöön.
Luuta lakaisee ajoittaisesti, koko maailmaa, ei vain naapuria. Kun pelin henki selvä… tätähän yritellään. Voisi ajatella, että vähemmälläkin siivouksella pärjättäisiin.
On tosiaan vaikea sanoa opinnoista paljoa. Ehkä juuri sen vuoksi, jää helposti sanomatta. Mahdollisempaa sanoa jotain, missä paremmin onnistuu, tai jossa voi olettaa onnistuvansa, tai jossa sen jotain periaatteessa voisi ajatella merkitsevän.
Ilmoita asiaton viesti
Tui mieleen eräs napakka käytännön innovaatio, ja suoraan ilmaisun ja ottamisen alueelle.
Siinä kun monesti puhutaan omasta edusta, tai yhteisemmästä mahdottomuudesta…
Molemmat tosiaan käytännön empiiristä realismia, ja kun toisaalta hokeutuvat paljon, johtopäätös paremmasta voisi olla paremminkin se, että…
SUM Vasten itseä, ja vasten kokonaisuutta… tilanteen joutuu ottamaan aina katastrofina.
Jäljelle jää siten se, mikä toisaalta myös tunnetaan, ts sopivalle puolelle jääminen, ja tavalla, jossa puolen vahvuus maksimoidaan.
Seurauksena se ongelmatiikka, joka uskontoihin ja myös vastasellaiseen on liittää.
Aito uskonvapaus on tosiaan jotain mahdollisuutta vapaampaan, ts ei joko uria, tai urattomuustoimia.
Tavan matkantekoa jos ajattelee, kuten se yleensä eliön tapauksessa on… tämä menettelypaletti vaikka tosi vankkana pidetty, tuskin on riittäväksi ajateltavissa oleva, eikä vahvuus tuo välttämättä tähän erityisodotettavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Koitas vääntää Juha meille rautalangasta mitä tarkottaa:
” Agnostikot eivät leiriydy niin vahvasti, kuin polaariset.”
Ja koitas ajatella meitä ikään kuin pieninä lapsina, – miten kerrot niin yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti että ymmärrämme sen.
Ilmoita asiaton viesti
Ei koira käskien hauku. Onneksi noin, sillä mitäpäs tuollainen takaisi.
”Keskustassa” (=eräänl. irrallisuus) ei jää selkeää mahdollisuutta kuin vastata huutoon, tai toisiin.
Talous, ja taloudenpito korostuvat. Joskus näissä voi olla suruttomampi. Parempi on, jos osaa välttää rikkauden (ongelman).
…
Puhutaan tosiaan ihan isompien lasten ongelmasta, ei pikkutenskujen, joilla on muita vajeita.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tapio-sakki-2/suomessa-halutaan-julistaa-naisten-sukuelin-unescon-maailmanperinne-kohteeksi/#comment-3994855
Ilmoita asiaton viesti
No ni, hyvän pitunen, sitä voi itselleen ensin kirjottaa täyspitkän ja sitten työstää siitä osan yhteiseksi.
Viimeinen lause on jo aforismin luokkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmensin tyypillistä vuolautta, mitä voi sanoa vähemmistön ongelmataustasta aiheutuvaksi. Ehkä tyyppiöveriä, kun varautumallista tarvetta kaikilla, suhteessa erilaiseen.
Voi tulkita itsensä puhdistamisen tarvetta siitä, mitä voi pitää vaikealiukoisena saastana, jota vielä voi erehtyä helposti nauttimaan, ihan itsetoimisestikin, ellei sitten mene jo perintöletkutuksena. Tämä osuus jo toiseutta, tosin tavallaan, ja yleisemmin ei taaskaan.
Ilmaisemisen runsaudessa on kuitenkin se hyvä puoli, että esiin voi nostaa paljon uutta. Voi oikaista ja mennä suoraan asiaan, tyyliin Einstein, mikä hyvä taito.
Toisaalta reittiä olisi hyvä osata rakennella, ja osata myös ajautua ja velloa arvaamattomammin. Samalla tulee tosiaan yksityiskohtia, ja tällaista ”käytännön” (=kontekstiin liittyvä käytäntö) karttumaa.
Vaikka kaikki olisi periaatteessa käytävissä täysreduktiivisesti… oleellisia mitenkään hukkaamatta… en kannata tätä tasoa ainoana.
Noinollen voi sietää ei-yleisestä poikkeavaa, mikä on täysin sekamielisyyden pohjalta lähtevää… luonnostelua, jos edes sitä.
Tässä omanlainen, melko lyhyt tiivistelmäversio elämisestä, eikö. Ei tosiaan käytetty pascalia, c:tä, tai php:tä. Valon lisäys, kohtalaista.
Ilmoita asiaton viesti
”Ja koitas ajatella meitä ikään kuin pieninä lapsina, – miten kerrot niin yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti että ymmärrämme sen.”
Viestintäsi oleellisin kohta kai.
Kyseessä varmaan jokin väärinkäsitys. En pidä muita itseäniä tyhmempinä, mutta yleisellä tasolla, ihmiset voivat ilmentää tyhmyyttä.
Mitä näkyy ja tulee sanotuksi… tähän nähden se kommentointi asian puolesta.
Kyseessä on valikoivuus, ja jonkin mukaisena oleminen. Kaikki ei pidä tätä varsinaisesti asiana.
Jos ongelmia ilmenee, hämäräperäiset on pakko asiallistaa. Ei tämä sen ihmeempää ole, vai tiedätkö tilanteesta enemmän?
Ilmoita asiaton viesti
Jospa joku nyt kirjoittaisi tiivistelmän tästä keskustelusta niin, että ilmenee vain väite, vastaväite, vastaväite vastaväitteeseen ja niin edelleen. Seuraisiko siitä seuraavanlaista: Väite 1, väite yhden vastaväitteiden perustelut 1 ja 2. Väite yhden vastaväitteiden perustelujen 1 vastaväite ja väite yhden vastaväitteen perustelu 2. Väite yhden vastaväitteiden perustelujen 1 vastaväite 1 ja väite yhden vastaväitteiden perustelu 2. Jos sitten oletetaan, että vastaväitteitä tulee aina korkeintaan kaksi, niin ilmenee matemaattinen sarja 2, 4, 8, 16, 32, 64, 128 ja niin edelleen. Siis jo seitsemännessä puheenvuorossa on esillä 128 väitettä ja jouduttaisiin puheisiin ”en ymmärrä en ymmärrä”. Joudutaanko siis teesiin ”ihminen ei voi toista ymmärtää”? Tai joudutaanko teesiin ”synnynnäisesti sokea ei voi mitenkään ymmärtää värien olemusta”. Tai joudutaanko teesiin ”Jumalasta ei voi teesejä esittää, mutta kaikkivaltias, luoja, kaikkitietävä ja Jumala sebaot isolla kirjoitettuna on pahuuden ja huonouden tuskan keskellä. Tuskan olemassaoloa ei kukaan voi kieltää samoin kuin sitä teesiä, että ajattelen, olen siis olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Jännä kommentti. Kristinuskon Jumalan kieltäjä ei kuitenkaan välttämättä ole ateisti kuten en minäkään.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisen ajattelukyvystä kai johtunee se, että kaikkialla maapallolla ennen vanhaan olleet ihmiset keksivä erilaisia jumalia. Viikingeilläkin oli omat jumalansa, Odin ja Thor ja niin suomessakin asuneilla oli Ukko ylijumala ja taisi olla Ahtikin. Samoin idän kansoilla oli omat jumalat.
Sitten kun Lähi-Idässä keksittiin Jumala ja Jeesus sekä Allah, niin ne ajan kehityksen myötä saavuttivat suuremmat merkityksensä.
Minä ainakin olen agnostikko niin kauan, kun oikea Jumala tulee esille.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinkahan tämä täällä jatkuvasti esitetty Jumalan keksiminen tapahtuu? Voisko joku kertoa?
Ilmoita asiaton viesti
Akateemikko Erkki Laurila, jonka hienomekaniikan oppitunneilta kukaan ei halunnut olla mistään hinnasta poissa, valisti meitä krapulaisia teekkareita taiteen ja tekniikan keskinäisestä suhteesta seuraavaan tapaan. Varhaishistoriassa ihminen teki erilaisia kivi- ja puupökkelöitä sekä luolapiirroksia jumalikseen. Kun osoittautui, etteivät nämä jumalat toimineet halutulla tavalla, ne julistettiin taide-aarteiksi, jotta säästyttiin hävittämisen vaivasta. Eli taide on toimimattomien jumalien kaatopaikka.
Hallitsijat rakentelivat pyramideja ja temppeleitä sitä varten, että rupusakki pidettiin poissa pahanteosta eli kapinoinnista.
Ilmoita asiaton viesti
Itse näen taiteen olevan sidoksissa myös ennakkoluulottomaan tekniseen luovuuteen, kuten mieleeni tulee Leonardo da Vinci.
Ilmoita asiaton viesti