Oma elämäntarinamme näyttäytyy läheisillemme ja kavereille eri tavalla kuin itsellemme

Tikkakosken aliupseerikurssin kurssijulkaisu 2/98 ja kavereiden kertomukset itsestäni.

Tapasin kesällä vanhan inttikaverini tai oikeastaan alokasajan tupakaverini Pirkkalassa viime kesällä. Hieman ihmettelin, että hän muisti itsestäni jotain sellaisia, jota en edes itse muistanut.

Palvelimme alokasajan ja aliupseerikurssin jälkeisen ajan silloisessa Kuoreveden Hallin ilmavoimien varuskunnassa. Jälkeenpäin olen ajatellut, että Hallin varuskunnan syrjäisestä sijainnista huolimatta se oli ihan kiva miljöö todellakin metsän keskellä kirjaimmellisesti. Kohtasin tosiaan inttikaverini pitkästä aikaa sattumalta Pirkkalan paikallisessa pubissa kesällä ja juteltiin siinä jonkin aikaa.

Hän väitti, että olin sanonut alokasajan lomatarkastuksen yhteydessä komppanian pihassa rankkasateen alla, että tuleepa lomapuku pestyä kerrankin, kun odottelimme lomatarkastusta pitänyttä upseeria rivissä paikalle. Oikeastaan ihan opettavainen kokemus itselleni oli kuulla jokin sellainen muisto elämästäni toiselta henkilöltä, jota en enää itse niin kirkkaasti tai juurikaan muista. Takuulla me kaikki jätämme elämässä jälkeen muistoja, joita emme enää itse muistakaan ja inttimuistot ovat yksi merkittävä ajanjakso Suomessa etenkin miesten elämässä.

Itse olen pitänyt omia muistikuviani elämästä keskimääräistä parempina, mutta olen alkanut ajatella hieman toisin, koska meillä kaikilla on paljon muistoja myös muista ihmisistä elämän varrelta. Emme voi muistaa kaikkia tapahtumia ja asioita mitenkään elämämme ajalta, koska jotkut tapahtumat eivät vain syövy mieleemme niiden erikoisuudestaan huolimatta. Itse muistan elämästä monia ja ehkä jopa riesaksi saakka käsitykseni mukaan jonkinasteista romanttista latausta omanneet kohtaamiset.

Joskus taas jokin vanha hieman negatiivisempi muisto alkaa pyöriä ajatuksissa. Muistoihin pitäisi osata suhtautua oikein, koska emme voi enää muuttaa vanhoja tapahtumia, mutta voimme silti yrittää parantaa omaa käyttäytymistämme jatkossa. Hallin varusmiespalveluajaltani kaverini kertoma muisto minusta oli taas ihan positiivinen itsellenikin ja edelleen tunnen hieman hilpeyttä kyseisen tarinan perusteella.

+2
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt kahden koulupojan isä Oulusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu