Onko keski-ikäinen bailaaja ikiteini?

Bailaaminen on ikiteinien juttu vai onko? Onko bailaaminen luvallista itsensä vapauttamista lähinnä alkoholin ja muiden päihteiden vaikutuksen alaisena? Onko bailaamisessa oikeasti mitään järkeä?

Kyllä sitä nuorena parikymppisenä tuli joskus käytyä yökerhojen diskoissa ja silloin se oli oikeastaan useimmiten ihan kivaakin, mutta kun ihminen vanhenee ja viisastuu, niin hän voi lopulta jättää diskolattian nuoremmille tyypeille. Bailaamisen voi kyllä käsittää muutenkin kuin yökerhojen diskoiltoina. Aikansa kutakin ja jokaisen oma asia tietenkin lopulta se, että haluaako kulkea yökerhojen diskoissa vai ei.

Setämiehiä usein syyllistetään julkisesti muiden moralisoinnista, vaikka bailaamisen ollessa kyseessä setämiehiä puolestaan osoitellaan, että voisitteko mennä kotiin diskoista. Järkevänä ihmisenä osaa kyllä itse päätellä, että onko bailaamisessa enää mitään järkeä vai tuntuuko bailaaminen edelleen omalta jutulta. Pitäisikö Suomeen saada muitakin keski-ikäistyviä ammattibailaajia kuin Sanna Marinin bileporukka?

Siinä voisi olla kyllä ideaa, koska omien havaintojeni mukaan me suomalaiset emme oikein osaa vapauttaa kehoamme saati ajatuksiammekaan ja sitten kadehdimme niitä, joilla kyseinen potentiaali on liki synnynnäistä. Tai sitten voi kotona opetella pari hyvää diskomuuvia ja valloittaa koko diskolattian! Kaikesta huolimatta pidän lähes poikkeuksetta diskoilua keskenkasvuisten aikuisten harrastuksena ja samaa kategoriaa on myös karaoken huutaminen.

Kokeilla voi silti menemistä epämukavuusalueelle ja itsekin huusin karaokea melko useinkin vielä ennen koronapandemian puhkeamista. Jos itse lähden möhömahani kanssa vielä diskolattialle, niin onhan se ennen kaikkea omien rajojen etsimistä ja itsensä alttiiksi laittamista, enkä sitä nyt aivan mahdottomana ajatuksena edes näin setämiehenä pitäisi, koska jotenkin sitä haluaisi rohkaista myös muita laittamaan itseään kaikin tavoin alttiiksi – eikä välttämättä vähiten altistumaan kritiikille ja pilkalle.

Kokonaan eri asia on, että osa karaokelaulajista suhtautuu karaokeen kuin laulukilpailuun ja osalle se on silkkaa viihdettä. Ammattibailaajat ovat tietenkin virallisine diskomuuveineen kanssa aivan omaa sarjaansa ja siitähän he tykkäävätkin eniten – nimittäin olla huomion keskipisteenä.