Onko sosiaalinen media vain osa elämää vai koko elämä?

Olen ollut nyt kohta 30 päivää poissa Facebookista, eikä minulla ole ollut erityisiä vieroitusoireita Facebookin käytön lopettamisen jälkeen.

Mietin, että miten uskottavia viestejä sosiaalisen median alustoilla ylipäätään edes on tällä hetkellä. Jopa pelkkiä sanoja pidetään vihervasemmiston puheissa tekoina, vaikka kyseessä on korkeintaan epäasiallinen viestintä. Kukin sosiaalisen median julkaisualusta asettaa viime kädessä itse sääntönsä julkaisutoiminnalle, kuten tekee esimerkiksi meidän kotimainen blogiareena Uusi Suomi. Olen itse saanut yhden varoituksen Uusi Suomi blogikirjoittajana, kun esitin mielipiteenä, että suomalaisen nuorison hyvinvointia poljetaan osittain avoimen maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Mitä saa sanoa, jos liki selviä tosiasioitakaan ei saa todeta yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Pääsin itse lopulta Twitteristä pois jo noin vuosi sitten, koska twiittieni sisältö oli tulkittu väkivaltaan yllyttävänä. Twitter oli silti manipuloinut ajatteluani harhaiseksi jo vuoden 2014 syksystä lähtien, eikä he ota koskaan vastuuta aiheuttamastaan psykoottisesta ajattelukaudestani vuosien 2014-2020 välillä. En esittänyt uhkausviestejä muistaakseni Twitterissä suoraa muuta kuin Yleisradion käyttäjätiliä kohtaan, koska käyttäjätili @yletv1 ei halunnut kertoa perusteita, joiden takia he päättivät seurata julkisesti twiittejäni.

Kaikki olisi ollut kunnossa omalta osaltani, jos Yleisradio olisi vastannut julkisesti, että mitä erikoista he näkivät Yleisradion käytävillä minun some-kanavassani. Sanat tai edes uhkaukset eivät ole useinkaan niin erikoisia tekoja sosiaalisen median verkostoissa, että niiden takia kannattaisi yöunia menettää. Konkreettinen elämä on totisesti aivan jossain muualla kuin epäaitojen suomalaisten hallitsemissa some-keskusteluissa. Katkerana silti edelleen olen erityisesti Twitter alustan palveluiden tuottajaa kohtaan sekä tavallaan myös Yleisradion some-viestijöitä. Olihan minulla pahimmillaan yli 12000 seuraajaa Twitterissä, vaikka olenkin muuten ihan olematon oululainen mies.

KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna -78 ja ollut toistaiseksi voimassa olevalla työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean mielenterveydellisen häiriön takia vuodesta 2008 saakka. Saan psykoosialttiuteeni lääkinnällistä hoitoa. Elämäni on silti edelleen ajoittain tuskallista, mutta iloa elämääni tuo lähinnä kaksi koululaisikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä asti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu