Onnistumisista opimme enemmän kuin ongelmista? (Suomi maailman onnellisin valtio!)

Hesarissa on hyvä ajatuksia herättävä kolumni, jossa peräänkuulutetaan onnistumisten tutkailua ottamalla etäisyyttä ongelmakeskeisyyteen.

Hesarin kolumni:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009977908.html

Asunnottomuuden hoito on nähdäkseni huono esimerkki suomalaisen yhteiskunnan onnistumisesta. Samalla logiikalla voi väittää itsemurhien määrän puolittumista vuositasolla 1990-luvun alusta näihin vuosiin yhteiskuntamme onnistumisena, vaikka periaatteessa jokainen itsemurha on liikaa.

Realistinen käsitys on silti se, että itsemurhia tuskin voidaan koskaan kokonaan poistaa. Kuitenkin Anna-Stina Nykäsen kolumni tuo esille ihan hyvän tulokulman ja toki onnistumisia kannattaa pohtia yksilö-, yritys- ja yhteiskuntatasolla.

Onhan johtajuudestakin käsittääkseni sanottu, että hyvä johtaja tekee itsensä näkymättömäksi, koska asiat vaikuttavat kulkevan omalla painollaan eteenpäin. Ongelmanratkaisukeskeinen ajattelu on perinteinen insinöörimäinen tapa ajatella asioita, eikä sitä voi sanoa tietenkään tyystin turhaksi yhteiskunnan kehityksen kannalta.

Olisiko järkevää sittenkin ottaa vielä enemmän huomioon kaikenlaisten kansalaisten kehitysideat, koska kaikki varteenotettavat kehitysideat olisi kyllä mahdollista arvioida pienessä yhteiskunnassamme paljon järkevämmin kuin tällä hetkellä. Ei meillä oikeasti ole varaa heittää hukkaan hyviä ideoita ja yksi idea voisi olla juurikin siinä, että tutkaillaan enemmän onnistumisia ongelmaratkaisukeskeisen ajattelun sijaan.

Silti en kannata tuudittautumista mediapropagandan alle, kun viime vuosina ollaan aina hehkutettu Suomen olevan maailman onnellisin valtio ja muuta sen kaltaista hölynpölyä.

KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen 46-vuotias kahden pojan isä. Itseäni kiehtoo monet elämään ja yhteiskuntaan liittyvät asiat. Tykkään käydä yhteiskunnallista keskustelua ja se on itselleni myös ajanvietettä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu