Onnistumisista opimme enemmän kuin ongelmista? (Suomi maailman onnellisin valtio!)
Hesarissa on hyvä ajatuksia herättävä kolumni, jossa peräänkuulutetaan onnistumisten tutkailua ottamalla etäisyyttä ongelmakeskeisyyteen.
Hesarin kolumni:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009977908.html
Asunnottomuuden hoito on nähdäkseni huono esimerkki suomalaisen yhteiskunnan onnistumisesta. Samalla logiikalla voi väittää itsemurhien määrän puolittumista vuositasolla 1990-luvun alusta näihin vuosiin yhteiskuntamme onnistumisena, vaikka periaatteessa jokainen itsemurha on liikaa.
Realistinen käsitys on silti se, että itsemurhia tuskin voidaan koskaan kokonaan poistaa. Kuitenkin Anna-Stina Nykäsen kolumni tuo esille ihan hyvän tulokulman ja toki onnistumisia kannattaa pohtia yksilö-, yritys- ja yhteiskuntatasolla.
Onhan johtajuudestakin käsittääkseni sanottu, että hyvä johtaja tekee itsensä näkymättömäksi, koska asiat vaikuttavat kulkevan omalla painollaan eteenpäin. Ongelmanratkaisukeskeinen ajattelu on perinteinen insinöörimäinen tapa ajatella asioita, eikä sitä voi sanoa tietenkään tyystin turhaksi yhteiskunnan kehityksen kannalta.
Olisiko järkevää sittenkin ottaa vielä enemmän huomioon kaikenlaisten kansalaisten kehitysideat, koska kaikki varteenotettavat kehitysideat olisi kyllä mahdollista arvioida pienessä yhteiskunnassamme paljon järkevämmin kuin tällä hetkellä. Ei meillä oikeasti ole varaa heittää hukkaan hyviä ideoita ja yksi idea voisi olla juurikin siinä, että tutkaillaan enemmän onnistumisia ongelmaratkaisukeskeisen ajattelun sijaan.
Silti en kannata tuudittautumista mediapropagandan alle, kun viime vuosina ollaan aina hehkutettu Suomen olevan maailman onnellisin valtio ja muuta sen kaltaista hölynpölyä.
AA:n mukaan ihminen on onnellinen ja elämä on tasapainossa 4 x A:n kaavalla. Eli elämässä tulee olla ammatti, asunto, auto ja akka. (luetteloa ei pidä ymmärtää kirjaimellisesti. esim. akalla tarkoitetaan käytännössä elämänkumppania tai hyviä ystäviä) Yhden A:n menettäminen neljästä ei tarkoita vielä elämänhallinnan menettämistä, mutta kaksi puuttuvaa A:ta nostaa riskiä jo merkittävästi. Jos elämästä puuttuu pysyvästi vielä kolmas A, se tarkoittaa käytännössä sitä, ettei ihminen pysty enää itse päättämään omasta elämästään, vaan se on osittain muiden päätettävissä. Ihminen ei siis ole onnellinen ja onnellisuusvajetta täytetään mm. päihteillä tai se poistetaan itsemurhan avulla.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi ei ole läheskään onnellisin maa, jos asia arvioidaan ihmisten hyvinvoinnilla tai onnellisuudella. Mutta jos asia arvioidaan muilla kriteereillä, kuten maan palveluiden tarjonnasta tai sosiaalituista, niin tulos onnellisuudesta ei ilmene.
Mitä taas itsemurhien määrän vähenemiseen tulee, niin arvio lienee muuttuneiden tekijöiden johdosta vieheellinen. Suurin osa itsemurhista tehdään tai ajaudutaan siihen nykyisin lääkkeillä ja huumeilla, jossa itsetuhoisuus-kuolemat rekisteröidään yliannostus- tai huumekuolemiksi.
Vähän sama kuin eliniän nousu halutaan asettaa paljolti lääketieteen ansioiksi – kun ihmiset elävät nykyisi paljon pidempään kuin sota- ja pula-aikoina elivät. Asioista voidaan aina tehdä tahallisesti tai tahattomasti myös virhearvioita tai -tilastoja.
Ilmoita asiaton viesti
Nämä kyselyjen tulokset ovat todella hölynpölyä, vaikka ne näyttävät hienosti nostavan heikkoa kansallista itsetuntoa. Kyselyiden kysymystenasettelu on nähtävä ennenkuin vastausten arvoa voi mitata.
Kun kysytään ihmisiltä miten he kokevat jonkin asian, ollaan jo vesitetty koko tutkimus.
Ilmoita asiaton viesti