Pahin rasismi katoaa Suomesta vasta ylisukupolvisen kehittymisen seurauksena

Itse olen tämän vanhan ajatukseni kannalla edelleen ja niin ovat jotkut psykiatritkin.

Miksi toinen suomalainen häiritsee meitä monia niin paljon, että emme suvaitse erilaista kansalaista edes ajatuksissamme, vaan keskitymme poikkeavien kansalaisten leimaamiseen ja viljelemään stereotyyppistä käsitystä erilaisista suomalaista. Miten voisimme kehittyä kansakuntana ja päästä eroon pahimmista asenteistamme toisia suomalaisia kohtaan?

Joskus tieto erilaisten suomalaisten kunnollisuudesta ei edes tavoita jyrkästi asenteellisia kansalaisia. Tarkoitan nyt lähinnä mielenterveyskroonikkojen asetelmaa, koska meistä vain murto-osa syyllistyy elämänsä aikana raskaisiin rikoksiin. Itse olen kroonikkomielenterveyskuntoutuja ja olen silti sen verran asenteellinen, että erottaisin selkeämmin rikoksiin syyllistyneet mielisairaat ja kunnon kansalaisina olleet mielisairaat toisistaan, vaikka annan rikollisille mielisairailla toki kuntoutumisrauhan ja mahdollisuuden muuttaa käyttäytymistään. Silti kaikenlainen kansanryhmien ja jopa mielisairaiden leimaaminen tietynlaisiksi kansalaisiksi on ollut merkittävä este edelleen mielenterveyskroonikkojen paremman sosiaalisen elämän mahdollistumiseksi.

Voidaan ajatella toki myös etnisiä vähemmistöjä, eikä leimaaminen ole silloinkaan oikein. Yksilö vastaa rikollisista teoistaan suomalaisten oikeusjärjestelmän mukaan. Lopuksi sanoisin, että paras vähemmistöryhmän pr-kansalainen on kuitenkin vähemmistöön itsekin kuuluva hyvänlaatuinen kansalainen, jonka esimerkin myötä jopa kovapäisimpien asennevammaisten suomalaisten joukko voinee jossain tapauksissa pehmentää asenteitaan tiettyjä vähemmistöryhmiä kohtaan. Toivon, että epäpätevän kansalaisten leimaamisen kulttuurista päästäisiin eroon etenkin psykiatrian piirissä ja samalla myös kansan syvien rivien äärellä, vaikka asenteellisimmat rasistit eivät tule muuttumaan muuta kuin ylisukupolvien yhteiskunnallisen kehittymisen seurauksena.

+2
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna 1978 Pirkkalaan. Muutin vuonna 2002 Tampereelle saunalliseen poikamiesasuntoon. Olen asunut kauden myös Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla 1993-94, varusmiespalveluksen yhteydessä silloisessa Kuoreveden Hallin ja Tikkakosken Ilmavoimien varuskunnissa, mielisairaalan suljetulla osastolla vuonna 2004 Pitkäniemen sairaalassa Nokialla kolmesti ja Peltolan mielisairaalan suljetulla osastolla Oulussa kahdesti vuonna 2015. Lisäksi asuin jopa opiskelijasoluasunnossa kausia vuoden 2003 aikana Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran kurssikeskuksessa. Avioiduin vuoden 2008 syksyllä ja avioero koitti vuonna 2015. Asun toistaiseksi Oulun Rajakylässä. Edelleen iloa elämääni tuovat lähisukuni, harvat ystävät ja tietenkin erityisesti kaksi kouluikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä alkaen. Esittelyni loppuun miete: Onkohan kateus ja ahneus toisiinsa sidoksissa olevia tunteita, kun sanoohan vanha suomalainen sananparsi, että "kateus vie kalatkin vedestä."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu