Paljonko kansakunnan mielialoja on mahdollisuus tunnistaa internetin välityksellä?

Aloin pohtia puhelussa ystäväni kanssa tänään nettiurkinnan tuomia mahdollisuuksia valtaapitäville. Voidaanko internet tietoverkkojen salaukset murtaa valtiollisten toimijoiden urkkiessa esimerkiksi suomalaisesta yhteiskunnasta sosiologista tietoa? Voisin ajatella, että esimerkiksi FSB eversti Putin kyllä hallitsee kansakuntansa mielialojen taustaselvitykset ja mahdollisesti myös lähimpien naapurivaltioiden sosiologisen rakenteen.

Kaikki tieto on internetissä digitaalisessa muodossa eli toisin sanoen esimerkiksi puhelinkeskustelut ovat digitoituja ja salattuja, mutta entä jos salaukset voidaan riisua ja hakea tiettyjen avainsanojen perusteella kansalaisten mielipiteitä tietyistä asioista robotiikkaohjelmiston avulla. Entä jos valtaapitävät käyttävät tiedustelutietoja kaikkialla vain pönkittääkseen omaa valta-asetelmaansa? Eikö demokraattinen yhteiskunta ole silloin jo muuttunut toisenlaiseksi yhteiskunnaksi? Pienissä yhteiskunnissa kuten Suomessa yhteiskunnalliset päätökset tekevät suhteellisen pieni ihmisryhmä, mutta tekeekö suuremmissa yhteiskunnissa päätökset vielä pienempi ihmisjoukko?

Saadaanko valtaa keskittämällä aikaan parempia päätöksiä vai onko ainakin näennäisesti avoin ja vapaa yhteiskunta parempi tae kansalaisten tyytyväisyydestä yhteiskuntansa jäseninä? Kiinalainen yksipuoluejärjestelmä on osoittanut voimansa koronaepidemian hoidossa, eikä kiinalainen yhteiskuntakoneisto tarvitse moniäänistä keskustelua, koska yhteiskunta päättää jo pienestä pitäen jokaisen polun elämässä itsekseen ja silloin jokainen kiinalainen on osana valtavaa yhteiskuntakoneistoa, jota vastaan ei saa osoittaa kritiikkiä vaan ainoastaan kiitollisuutta omasta asemastaan.

Yhdysvalloissa on kaksipuoluejärjestelmä, jossa valta keskittyy liittovaltiotasolla aina jommallekummalle valtapuolueelle neljän vuoden välein pidettävien presidentinvaalien myötä. Onko Yhdysvalloissa tärkeintä luottaa jumalaan varsinkin näin pääsiäisen aikaan, kun taalan setelissäkin lukee: ”In God We Trust”. Jumala lieneekin maallistuneesti ajattelen Yhdysvaltojen presidentti, jota myös maailman vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi tituleerataan. NSA on Yhdysvaltojen ylläpitämä internetin tarkkailuorganisaatio, jonka juonteet toi jossain määrin esille maanpaossa Venäjällä asuva Edward Snowden. Tieto on valtaa, valta tuo voimaa ja voimalla valta säilyy. Onko kansankuntien mielialojen tunteminen tärkeää yhteiskunnallisten tai jopa koko maailmaa päätöksiä tekevien henkilöiden kannalta?

Suomessa sanotaan, että kovimmat päättäjät vievät läpi kansan piirissä myös suurta vastustusta aiheuttavat poliittiset päätökset, jotka voidaan sitten markkinoida ns. pakollisina päätöksinä kansankunnan eheyden ja turvallisuuden kannalta. Miten on yhteiskunnallisen ilmapiirin valvonnan laita Suomessa uuden tiedustelulain puitteissa? Entä miten suomalaista yhteiskuntaa valvotaan ulkovaltojen taholta ja mistä syistä johtuen? Onko tarkoitus pönkittää valtaapitävien asemaa vieläkin etäämmälle kansasta ja sensuroida ikävät tosiasiat pois kansalaiskeskusluista? Presidentti Sauli Niinistö oli vielä vuonna 2001 valtiovarainministerinä Paavo Lipposen toisessa hallituksessa ja Niinistö hävisi niukasti Tarja Haloselle vuonna 2006 presidentinvaaleissa. Kukapa olisi arvannut vielä 2010-luvun alussakaan, että presidenttinä Sauli Niinistö kasvaa niin suureen arvoon, että hänestä on tullut liki kaiken kritiikin yläpuolella istuva kuningas. Pääministeri Sanna Marinin lento on ollut vielä paljon nopeampaa vallan huipulle kuin kenelläkään muulla aikakautemme poliitikolla.

Sekä Niinistö että Marin ovat aiemmin profiloituneet kansanomaisina ja kansaa kuuntelevina poliitikkoina aikana jolloin sananvaltakin kuuluu lähinnä nimen ja tittelin taakse. Epäilen, että pitkä vallassaolojakso pakosti etäännyttää päättäjiä kansasta, vaikka heillä olisikin jotain tiedusteluraportteja kansakunnan tilasta. Asia edellä saa suurimman suosion suomalaisten piirissä edelleen, mutta turha luulla että poliitikkojen välillä ei olisi mitään valtataisteluasetelmaa. Esimerkiksi Antti Rinne on nähdäkseni sysätty Marinin voimalla demareissa eläkevirkaan, vaikka Rinteellä voisi olla vielä paljon annettavaa suomalaisessa politiikassa. Jotkut akateemisetkin puhuvat valtakierrosta ajoittain mediassa, enkä osaa sanoa onko järkeä kierrättää valtaapitäviä liian nopeallakaan rotaatiolla.

Poliittiset päättäjät puhuvat taas jatkuvuuden ja vakauden puolesta, mutta jääköhän päättäjiltä sitten joku yhteiskunnallinen asia tai mahdollisuus huomaamatta, jos he keskittyvät vain tiedustelukoneiston voimalla pönkittämään omaa valta-asemaansa. Onko yhteiskuntarakenne sitä varten, että tietyt kansalaiset saavat määrittää enemmistön kansanosan elintason ja muut olosuhteet kansankunnan vai lähinnä omien intressien perusteella? Politiikassa tarvitaan erilaisia ajatuksia aidosti moniäänisessä demokratiassa, jos sellaista Suomessa enää edes halutaan. Valtaapitävien tehtävä ei ole takertua valtaan liiaksi ja vain puolustaa omia asetelmiaan, vaan nähdä huipentuma oman valtakauden lopussa, jolloin näemme uuden sukupolven entistä paremmat päättäjät valtaapitävissä asemissa.

Puhutaan yhteiskunnan läpinäkyvyyden ja avoimuuden puolesta, vaikka todellisen läpivalaisun yhteiskunnastamme ovat tehneet NSA ja vastaavat organisaatiot jo vuosia sitten. Edes tohtori ja presidenttivaaliehdokas Paavo Väyrynen ei ole moitteeton mies, koska onhan hän esiintynyt läpinäkyvyyttä vastaan kassakaappisopimuksilla ja kaksinaismoralistisesti Väyrynen vielä esiintyy runonlausujana #MeToo-Spede Pasasen tuottamassa elokuvassa ’Uuno muuttaa maalle’. Silti olen NSA näkyvyystasoisen avoimuuden kannattaja kaikessa kansalaisia koskevassa päätöksenteossa ja Paavo Väyrysen ansioksi on vielä sanottava se, että hän on julkisuudessa ensimmäisiä ellei ensimmäinen median läpivalaisutermiä käyttänyt henkilö.