Poliitikkoja on kahdenlaisia: valtaosa julistaa ja harvat kuuntelevat!

Mikä on poliitikkojen tehtävä yhteiskunnassamme ylipäätään? Eikö tärkeintä olisi kuulla kansalaisten mietteitä myös vaalikausien välillä? 

Olen kiertänyt vaalitoreja 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälin tienoolta saakka melko aktiivisena politiikan seuraajana. Vasta tänä vuonna havahduin kuntavaalien yhteydessä jo aiemmin paljon itseäni mietittäneeseen kysymykseen, että miksi suurin osa poliitikoista paasaa vain omaa asiaansa eikä haluta aidosti kuulla kuntalaisten tai kansalaisten kokemuksia ja mielipiteitä asioista.

Sama ilmiö julistuksellisesta politiikan harjoittamisesta liittyy myös aikakautemme some-keskusteluun, jolloin ani harva poliitikko viitsii käsittääkseni edes seurata omien some-profiiliensa kansalaiskeskustelua. Miksi emme ymmärrä kaikilta osin kansalaisina, että poliitikkojen tärkeä tehtävä olisi juuri kuulla kansaa, eikä vain julistaa omia vahvoja ja usein jopa periaatteellisia totuuksia.

Voisin nimeltä mainita joitakin kansalaisten kuuntelijoina erityisen hyvin poliitikkoja omasta mielestäni, mutta koska heikäläisiä on nykyään niin harvoja, niin en viitsi alkaa tässä kirjoituksessani korostaa kenenkään suomalaisen poliitikon kuuntelijan taitoja. Kuunteleva poliitikko joka usein pitää kansalaiskokoontumisia myös vaalikausien välillä on itse asiassa hyvin tärkeä kansankunnan yhteneväisyyden kannalta. Kansalaisia aidosti kuulevat poliitikot ovat tavallaan myös eräänlaisia kansankunnan terapeutteja, koska he luovat toivoa omille kannattajilleen asioiden paremmasta järjestäytymisestä tulevaisuudessa, eikä talloin ole kyse välttämättä ainoastaan katteettomista lupauksista.

Mitä mieltä itse olet, tarvitaanko suomalaiseen politiikkaan enemmän sellaisia poliitikkoja, jotka ovat valmiita aidosti kohtaamaan kansalaisia yllä kuvaamieni hyvien syiden perusteella? Itse olen sitä mieltä, että tarvitaan rohkeita kansan piireissä liikkuvia poliitikkoja kaikille politiikan tasoille tai muuten politiikasta tulee ja on jo tullut liian elitististä, jossa meillä kansalaisilla on ainoastaan sivurooli jos sitäkään.

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna 1978 Pirkkalaan. Muutin vuonna 2002 Tampereelle saunalliseen poikamiesasuntoon. Olen asunut kauden myös Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla 1993-94, varusmiespalveluksen yhteydessä silloisessa Kuoreveden Hallin ja Tikkakosken Ilmavoimien varuskunnissa, mielisairaalan suljetulla osastolla vuonna 2004 Pitkäniemen sairaalassa Nokialla kolmesti ja Peltolan mielisairaalan suljetulla osastolla Oulussa kahdesti vuonna 2015. Lisäksi asuin jopa opiskelijasoluasunnossa kausia vuoden 2003 aikana Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran kurssikeskuksessa. Avioiduin vuoden 2008 syksyllä ja avioero koitti vuonna 2015. Asun toistaiseksi Oulun Rajakylässä. Edelleen iloa elämääni tuovat lähisukuni, harvat ystävät ja tietenkin erityisesti kaksi kouluikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä alkaen. Esittelyni loppuun miete: Onkohan kateus ja ahneus toisiinsa sidoksissa olevia tunteita, kun sanoohan vanha suomalainen sananparsi, että "kateus vie kalatkin vedestä."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu