Psykoterapia ei auta skitsofreniaan?
Olen otsakkeeni kysymyksestä sitä mieltä itsekin skitsofreniadiagnosoituna, että jopa skitsofrenia psykoosioireisiin psykoterapiasta voi olla merkittävää hyötyä. Tällä hetkellä psykiatria uskoo Suomessa paljon antipsykoottisen lääkintään skitsofrenian hoidon osalta. Kuten nyt korona-aikakaudellakin on mietittävänä hoidon tehon vaikuttavuutta ja haittavaikutusten suhdetta, niin sama asia koskee myös skitsofreniapotilaiden psykofarmakologista hoitoa. Olenkin sanonut, että mikäli antipsykoottiset lääkkeet olisivat kaikin puolin suotuisia ihmisten aivotoiminnalle – silloin kyseisiä lääkkeitä käyttäisivät kaikki työikäiset kansalaiset.
Medikalisaatio on totta tällä aikakaudella ja etenkin psykiatriassa, vaikka psykiatristen oireiden ja sairauksien tausta voi olla jopa suuremmaksi osaksi kiinni sosiaalisesta ympäristöstä kuin perintötekijöistä. Itse en usko, että mielisairauksien kohdalla löytyy koskaan yhtä selittävää tekijää koko potilasryhmälle, vaan mielisairas eli skitsofreniaa tai maanisdepressiivisyyttä sairastava henkilö pitäisi aina kohdata yksilönä. Miten skitsofreniaa poteva voisi sitten hyötyä psykoterapiasta? Olen sitä mieltä, että uudenlaisten ajattelumallien opettelu on mahdollista vaikeista psykoosioireista huolimatta etenkin psykoterapian tai jossain tapauksissa ryhmäterapian avulla. Itse olen kokenut, että psykoosioire voi jäädä taustalle, vaikka siitä olisikin ulkopuolisten tarkastelijoiden mukaan jo selvinnyt.
Etenkin jos psykoosioirekuva pitkittyy, eikä saa sosiaalisesti tukea psykoosioireista kuntoutumiseen eli jää potilaana yksin – voi edessä olla hyvin pitkä ja jopa epätodennäköinen parantuminen psykoosioireista. Psykiatria on ainoa poliittinen lääketieteen laji, jossa äänestetään diagnoosien perusteista ensinnä Amerikassa DSM kriteerein, jotka määrittävät lopulta myös psykiatrian globaalit ICD-10 luokitukset. Miksi emme halua vieläkään ymmärtää hyvän sosiaalisen tuen merkitystä skitsofreniakuntoutujien mielekkäämmän elämän mahdollistumiseksi? Motivoituneimpien skitsofreniakuntoutujien pitäisi saada oikeus psykoterapiaan niin halutessaan, vaikka työelämään paluu vaikuttaisikin hyvin epätodennäköiseltä. Toisin sanoen sosiaalisesti syntynyt psykiatrinen häiriö ja jopa mielisairaus voidaan saada remissioon tai jopa kuntouttaa hyvällä psykoterapialla, vaikka kyse on yksilöllisestä potentiaalista sen suhteen, että joku skitsofreenikko hyötyy terapiasta merkittävästi kun taas toinen skitsofreenikko ei hyödy siitä ollenkaan.
Kimmo Hoikkala
evp-kokemusasiantuntija, Suomen skitsofreniayhdistys kunniapuheenjohtaja v. 2017
(lääkityksenä antipsykoottinen Abilify 400 mg injektio neljän viikon välein)
Kirjoitat mm.ssa näin: ”Itse olen kokenut, että psykoosioire voi jäädä taustalle, vaikka siitä olisikin ulkopuolisten tarkastelijoiden mukaan jo selvinnyt.”
Tarkoitatko että pykoosioire jää taustalle lääkityksestä huolimatta? Ulkopuoliset ihmiset kuitenkin katsovat sinun voivan paremmin?
Ilmoita asiaton viesti
Juuri tätä tarkoitan. Psykoosi voi jäädä ajattelussa sivulle, kuten elokuvassa Kaunis mieli matemaatikko John Nashille, joka tosin kuolikin jo liikenneonnettomuudessa yhdessä vaimonsa kanssa 2015.
Ilmoita asiaton viesti
En ihan ymmärrä? Tarkoitatko että oireet eivät enää näy, eikä häiritse kovin paljon, mutta että ”peikot” kuitenkin jylläävät mielessä jollain tavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Deluusiopohjaisia ajatusrakennelmia voi esiintyä, vaikka skitsofreniakuntoutuja vaikuttaakin olevan ihan siinä missä muutkin ihmiset. John Nashilla oli ilmeisesti hallusinaatioita vielä seniori-ikäisenäkin.
Ilmoita asiaton viesti
Okey, nyt ymmärsin. Tämä on totta, monet kuulee varsinkin ääniä lääkkeistä huolimatta. Minulle eräs skitsofreniaa sairastava kertoi äänistään. Hän sanoi että on jotenkin oppinut elämään mokoman kanssa ja tiedostaa etteivät äänet ole totta. Usein kuulemma kuitenkin mielessään kinaa äänten kanssa, koska äänet ovat negatiivissävytteisiä ja syytteleviä.
Itse olen ajatellut että skitsofrenia voi olla jokin neurologinen sairaus. Miettinyt myös virusten osuutta sairauden syntyyn? Varmasti kuitenkin kyse monimutkaisista kuvioista – sosiaaliset suhteet, genetiikka, mikrobit jne. Oletko tullut ajatelleeksi, että skitsofreniadignoosin saaneilla ei välttämättä ole edes samaa sairautta? Sairaus siis saattaa puhjeta erilaisten mekanismien johdosta? On sääli että neurologia ja psykiatria aikanaan erotettiin toisistaan.
Ilmoita asiaton viesti
On tehty tutkimuksia, että valtaosalla skitsofreniapotilaita on traumaattisia lapsuuskokemuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Nash pystyi loogisen ajattelun avulla erottamaan hallusinaatiot todellisuudesta vanhempana.
Ilmoita asiaton viesti
Näin itsekin olen käsittänyt tai toisin sanoen hän hyväksyi ne osana ajatteluaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoituksesi ovat niin selväjärkisiä, ettet ole ainakaan niitä kirjoitellut psykoottisessa tilassa. Ilmeisesti lääkitys ei tehoa täydellisesti, kun kerrot, että elämäsi on ajoittain tuskallista? Kuinka usein psykoosidiagnoosi käytännössä johtaa työkyvyttömyyseläkkeelle?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Mika! En olekaan avoimessa psykoosissa ollut viime vuosina, mutta piilevästi psykoottinen olen kyllä ollut. 🙂
Ei psykoosioire ole mikään automaattinen eläketuomio. Esimerkiksi itse sain avoimessa psykoosissa Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa osastolla APS5 kevät-talvella sairauslomaa pari kuukautta, mutta vääränlaisen lääkityksen ja kuntoutumisen takia tilanteeni kroonistui.
Ensiksi psykoosiani pidettiin mielialahäiriöpohjaisena eli psykoottistasoisena masennuksena, mutta avohoidon pitkäaikainen ja erinomainen psykiatrini Vesa Peltola silloin Tampereen Linnainmaan mielenterveystoimistolta vaihtoi diagnoosikseni F20.0 eli paranoidinen skitsofreenikko, jota hän piti vielä vaikea-asteisena vuoden 2005 alussa.
Psykiatrian piirissä sairastuminen ja kuntoutuminen ovat hyvin yksilöllisiä prosesseja, eikä aina kaksi samantapaista oirekuvaa johda yhtä suotuisaan kuntoutumiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Vakavavien mielenterveyden sairauksien hoito tehokkaasti on mielestäni vaikeaa, koska sairastumisen perussyytä ei tunneta. Siksi hoitotuloksetkin ovat milloin mitäkin. Oireiden kemiallinen lieventäminen ei siis ole taudin parantamista.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä antipsykootit ovat usein tehokkaita psykoosioireita vastaan, mutta samalla kyseiset lääkkeet saattavat viedä parasta aivotehoa pois. Toisaalta skistofreeninen psykoosi itsessään vie aivotehoa eli kun psykoosioire lievenee lääkityksellä, niin älyllinen teho voi elpyä kuntoutujalla.
Itselläni WAIS testaus avoimessa psykoosissa akateemisella skaalauksella 26-vuotiaana tuotti liki 105-110 pistettä, kun en enää tarkkaan muista. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Olet siis todistetusti fiksu ihminen.
Ilmoita asiaton viesti
Joku voisi sanoa, että jossain määrin jopa autistinen.
Ilmoita asiaton viesti