Psykoterapia ei auta skitsofreniaan?

Olen otsakkeeni kysymyksestä sitä mieltä itsekin skitsofreniadiagnosoituna, että jopa skitsofrenia psykoosioireisiin psykoterapiasta voi olla merkittävää hyötyä. Tällä hetkellä psykiatria uskoo Suomessa paljon antipsykoottisen lääkintään skitsofrenian hoidon osalta. Kuten nyt korona-aikakaudellakin on mietittävänä hoidon tehon vaikuttavuutta ja haittavaikutusten suhdetta, niin sama asia koskee myös skitsofreniapotilaiden psykofarmakologista hoitoa. Olenkin sanonut, että mikäli antipsykoottiset lääkkeet olisivat kaikin puolin suotuisia ihmisten aivotoiminnalle – silloin kyseisiä lääkkeitä käyttäisivät kaikki työikäiset kansalaiset.

Medikalisaatio on totta tällä aikakaudella ja etenkin psykiatriassa, vaikka psykiatristen oireiden ja sairauksien tausta voi olla jopa suuremmaksi osaksi kiinni sosiaalisesta ympäristöstä kuin perintötekijöistä. Itse en usko, että mielisairauksien kohdalla löytyy koskaan yhtä selittävää tekijää koko potilasryhmälle, vaan mielisairas eli skitsofreniaa tai maanisdepressiivisyyttä sairastava henkilö pitäisi aina kohdata yksilönä. Miten skitsofreniaa poteva voisi sitten hyötyä psykoterapiasta? Olen sitä mieltä, että uudenlaisten ajattelumallien opettelu on mahdollista vaikeista psykoosioireista huolimatta etenkin psykoterapian tai jossain tapauksissa ryhmäterapian avulla. Itse olen kokenut, että psykoosioire voi jäädä taustalle, vaikka siitä olisikin ulkopuolisten tarkastelijoiden mukaan jo selvinnyt.

Etenkin jos psykoosioirekuva pitkittyy, eikä saa sosiaalisesti tukea psykoosioireista kuntoutumiseen eli jää potilaana yksin – voi edessä olla hyvin pitkä ja jopa epätodennäköinen parantuminen psykoosioireista. Psykiatria on ainoa poliittinen lääketieteen laji, jossa äänestetään diagnoosien perusteista ensinnä Amerikassa DSM kriteerein, jotka määrittävät lopulta myös psykiatrian globaalit ICD-10 luokitukset. Miksi emme halua vieläkään ymmärtää hyvän sosiaalisen tuen merkitystä skitsofreniakuntoutujien mielekkäämmän elämän mahdollistumiseksi? Motivoituneimpien skitsofreniakuntoutujien pitäisi saada oikeus psykoterapiaan niin halutessaan, vaikka työelämään paluu vaikuttaisikin hyvin epätodennäköiseltä. Toisin sanoen sosiaalisesti syntynyt psykiatrinen häiriö ja jopa mielisairaus voidaan saada remissioon tai jopa kuntouttaa hyvällä psykoterapialla, vaikka kyse on yksilöllisestä potentiaalista sen suhteen, että joku skitsofreenikko hyötyy terapiasta merkittävästi kun taas toinen skitsofreenikko ei hyödy siitä ollenkaan.

Kimmo Hoikkala
evp-kokemusasiantuntija, Suomen skitsofreniayhdistys kunniapuheenjohtaja v. 2017

(lääkityksenä antipsykoottinen Abilify 400 mg injektio neljän viikon välein)

+1
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna -78 ja ollut toistaiseksi voimassa olevalla työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean mielenterveydellisen häiriön takia vuodesta 2008 saakka. Saan psykoosialttiuteeni lääkinnällistä hoitoa. Elämäni on silti edelleen ajoittain tuskallista, mutta iloa elämääni tuo lähinnä kaksi koululaisikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä asti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu