Puhelinkulttuurin muutoksesta ja ylisuuret odotukset sosiaalisuudelle
Moni suomalainen on kokemukseni mukaan muuttanut puhelinkäyttäytymistään. Vielä ennen sosiaalisen median yleistymistä liki kaikki läheiset ihmiset sai puhelimella kiinni ja useimmiten vielä kerrasta tai sitten henkilö soitti hetken kuluttua takaisin ellei kyennyt vastaamaan luuriin.
Itse joudun jatkossa pakosti rajaamaan puhelinsoittoni sellaisille läheisille, jotka suhtautuvat soittoihini oletettavasti kielteisesti. Ajoittain yksinäisenä ihmisenä läheisteni puhelinkäyttäminen tuntuu itsestäni epäkunnioittavalta ja lisäksi se tuottaa itselleni negatiivista tunnetta, kun itse pyrin useimmiten puhelimeen vastaamaan läheisten soittaessa.
Niin se metsä lopulta vastaa kuin sinne huudetaan eli lopetan puhelinkeskustelut kokonaan parempien herrasväkiläheisten kanssa. Täytyy myöntää sekin, että aina itselläni ei ole erityistä asiaa soittaessa, vaikka joissakin suvuissa voidaan vaihtaa puhelimitse ihan vain pelkkiä kuulumisia. Pienet odotukset ja pieni pettymys on eräs mottoni tässä ikävaiheessa. 🙂
Ei välitetä pienistä, ei nekään välitä meistä!
Ilmoita asiaton viesti
Pyrin tarkastelemaan asiaa yleisellä tasolla, vaikka otinkin oman läheisverkostoni esille. Huolestuttava ilmiö yksinäisten suomalaisten kannalta.
Ilmoita asiaton viesti
Keskustelukulttuuri on helppoa:
– tekstiviesti kohteelle: soita minulle silloin ja silloin, vai soitanko sinulle?
– soitto mahdollisesti tapahtuu …
– jos kontaktia ei tapahdu, kohten kaverille pyyntö pyytää lukemaan tekstiviesti …
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä oikeasti hyvälle ystävälle voi soittaa koska tahansa. Toisaalta eräs vanhempi ystäväni tykkää jutella kanssani noin tunnin puheluita, niin sovimme useimmiten viikoittaisen puhelinajan tekstiviestitse.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin ihmettelen puhelinkulttuurin muutosta, mikä on aiheuttanut sen, että ihmisiä on nykyään miltei vaikeampi saada käsiin kuin entisen lankapuhelimen aikana.
Kun ei ollut muita kuin lankapuhelimia ja ihminen kuuli puhelimen soivan, hän riensi vastaamaan, koska ei tiennyt miten tärkeä tai aktuelli puhelu sieltä olisi tulemassa. Nyt sen sijaan on liuta ihmisiä, jotka pitävät periaatteenaan, etteivät vastaa tuntemattomiin numeroihin lainkaan. Kuinka heihin kukaan pystyy ensimmäisen kerran kontaktia ottamaan?
Ja varsinkin nuorempien henkilöiden kohdalla olen havainnut, että tekstiviesteihin tai whatsuppeihinkaan ei välttämättä reagoida. Ilmeisesti mikään ei enää tunnu kovin tärkeältä…
Ilmoita asiaton viesti
Päivän Hesarissa oli hyvä artikkeli juuri tänään eläkeläisten yksinäisyydestä.
Ilmoita asiaton viesti