Pyrkimykseni nähdä elämä pitemmissä ajanjaksoissa tulevaisuutta kohti!

Mitkä ovat keskeisimmät ajanjaksot lähitulevaisuudessa elämän suunnittelun ja hallinnan kannalta?

Omaa kokemusta elämänhallinnan pettämisestä

Olen pohtinut, että edelleen ajattelen varhaiskeski-ikäisenä miehenä strategisesti liian lyhyellä aikajänteellä elämääni, koska olen melko lyhytpintainen ja hedonistiseen ajatteluun ollut taipuvainen jo vaikean psykiatrisen sairastumisen jäljiltä eli vuodesta 2004. Avioerovuonna 2015 elämänhallinta petti vähitellen liki kokonaan, eikä se ole oikein palautunut perhe-elämävuosieni tasolle, jolloin olin muun muassa absolutisti eli täysin raitis.

Unelma strategisesta elämänhallinnasta!

Nautintokokemisesta haen nähdäkseni pääasiassa lievitystä tuskaiseen olotilaani, enkä tilipäivinä näe oikein koko kuukautta, vaan olen bailannut muutamassa päivässä pääosan kuukausittaisesta toimeentulostani sileäksi. Pidän silti mahdollisena vielä, että voisin kyetä strategisempaan ja pitkäkestoisempaan mielentilan hallintaan lähitulevaisuudessa.

Ulosoton voi kääntää paradoksaalisesti oman taloudenhallinnan treeniohjelmaksi!

Hyvä kannustin minulla on pian alkava maksuohjelma ulosotossa eli lyhennän velkoja käsitykseni mukaan noin 250 euroa kuukaudessa ja lisäksi maksan vielä elatusapumaksua 150 euroa kuukaudessa eli eipä käyttörahaa kuukautta kohti sitten eläkeläisenä paljon enää jää. Hieman paradoksi, että pidän ulosottoa jopa oman elämäni kannalta mahdollisuutena, koska nyt on viimeinen aika herätä tarkempaan taloudenhallintaan ja laskelmieni mukaan olen ulosoton asiakkaana ainakin reilun vuoden mutta ilmeisesti alta kaksi vuotta.

Käsitys ajankulusta ja lähitulevaisuudesta?

Käsitys tulevaisuudesta useimmilla ihmisillä on ehkä päivä kerrallaan ajatus ja työviikko kerrallaan jne. Itse yritän päästä ajattelussani näkemään selvemmin kunkin kuukauden alussa yhden kuukauden suunnitelmallisena ajanjaksona. Toisin sanoen oma elämänhallintani pitäisi muuttua hetkessä elämisestä enemmänkin näkemään koko kuukausi kerrallaan ja tämä on kyllä testi itselleni, vaikka liki pakko minun olisi kyetä strategisempaan ajatteluun välttääkseni pahenevia talousongelmia ja ehkä jopa fyysisen kunnon kohottaminenkin voisi pidemmän aikavälin tavoitteellisella ajattelulla mahdollista!

Mistä haen itseluottamusta ajattelumallien muuttumista kohtaan?

Luottamusta ajattelumallin muutokseen tuo oma nuoruudenkokemukseni, jolloin kykenin hyvin kurinalaiseen ajatteluun ja tavoitteelliseen toimintaan kaikissa muissa asioissa paitsi akateemisessa opiskelussa. Olemisen taidosta olen kirjoittanut viime aikoina ja pidänkin sitä tavoittamattomana unelmana, koska tuskin kykenen pelkkään olemiseen koskaan tällaisilla ajattelumalleilla varustettuna henkilönä. Silti pidän ihailtavana ajatusta, että voisin antaa asioiden vain tapahtua ja olla itse statisti, mutta täysin statistiksi tuskin voin aktiivisena mielipidevaikuttajana alkaa.

Takertujat ja samassa luupissa ajatteluaan kierrättävät henkilöt antavat häiriöisen kuvan itsestään!

Sen olen huomannut elämässä, että ihmiset jotka takertuvat liiaksi omiin käsityksiin ja mielipiteisiin saattavat häiriintyä helposti mieleltään tai he antavat häiriöistä vaikutelmaa itsestään, koska he eivät osaa silloin antaa asioiden olla ja tapahtua omalla painollaan. Emme me mielipidevaikuttajat voida lopulta kuin argumentein perustella omaa kantaamme asioihin, eikä me saada seuraajiamme ajattelemaan välttämättä samoin, vaikka tuntisimme olevamme ehdottoman oikeassa oman mielipiteemme kanssa.

Ärsytys voi olla myös voimavara mielipidevaikuttajalle eli tunteet kuuluvat mielipidekeskusteluun!

Siksi jokaisen mielipidevaikuttajan pitäisi antaa tunteiden virrata läpi, eikä jäädä kiinni pakkomielteiseen julistavaan käännytystyöhön, mutta en silti tarkoita tietenkään sitä että sanomisen vapautta pitäisi itsesensuurin kautta alkaa rajoittaa. Lähinnä haluan tarkastella tässä mielipidevaikuttajien mahdollisuuksia säilyttää tunnepitoinen viestintä kurissa, vaikka osaltaan tunteet kuuluvatkin kiinteänä osana mielipidevaikuttamiseen. Onhan nähdäkseni omatkin parhaat kirjoitukseni syntyneet jonkinlaisesta ärsytyksestä jotain tiettyä asiaa tai asiakokonaisuutta kohtaan.

Olemalla tarttumatta hetkeen saavuttaa koosteisimman mielenterveyden tason?

Tartu hetkeen sanotaan usein elämänoppina, mutta itse olen nyt tullut toisiin ajatuksiin kyseisen elämänopin kanssa ja tärkeämpää oman elämän kannalta onkin nähdä jonkin matkaa tulevaisuuteen, eikä antaa tunnepitoisille reaktioille liiallista ylivaltaa omassa toiminnanohjauksessa. Mieleltään tasapainoinen henkilö osaa antaa asioiden olla ja lisäksi hän osaa antaa omien tunteidenkin virrata läpi – siinäpä tosiaan tavoitetta itse kullekin pikkumaiselle mielipidevaikuttajalle!

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu