Radion kuunteluriippuvuus on jossain määrin yhteiskunnallinen joukkopsykoosi
Itse en jaksa enää juuri ollenkaan kuunnella radiosta yleensä etenkin kaupallisen radion tyhjänpäiväistä puhetta ja moneen kertaan kuultua soittolistamusaa. Radio vie huomiokykyä vääjäämättä pois intensiivisestä keskittymisestä toisiin tehtäviin. Miten kuulla oma sisäinen ääni, jos radio möykkää päivästä toiseen. Toisin sanoen radion liian intensiivinen kuuntelu kahlitsee ajattelua ja kyseessä on nähdäkseni jossain mielessä joukkopsykoottinen ilmiö yhteiskunnassa. Musiikin merkityskään ei ole itselleni enää kovin erityinen, lieneekö vika aivotoiminnassani vai viisastumisessa?
Entäs toisen sortin radio?
Uudessa tutkimuksessa on havaittu radion suosion olevan yhä kova tai pitäisikö sanoa, jälleen. Niinkin korkea kuin 75 %. Radio Patmos sanoi tämän.
Ilmoita asiaton viesti
Uskovaisille radio passaa tietenkin hyvin, koska uskovaisissa piireissä on totuttu kuulemaan ja omaksumaan puheet sekä opetukset autoritaarisesti.
Ilmoita asiaton viesti
No testaas onko kyse autoritaarisyydestä vai jostain muusta!
Ilmoita asiaton viesti
Enkä Kimmo ajatellutkaan nyt mitään uskonnollisia kanavia, tuo uutinen vain oli sieltä kotoisin. Meinasin esim.Ylen ykköstä, jossa vaihtelee asiaohjelma ja musiikki, tai Radio Suomi, mutta tämän päivän YLE 1 voi olla vähän eri kuin aikoinaan.
Yleissivistys kasvoi ainakin ennen siellä kohisten koko inhimillisen kulttuurin suhteen.
No jos patmokseen mennään, kuuntelen sieltä eniten politiikan ja yhteiskunnallisten kysymysten puolta, jotka ovat ihan rinnakkain koko ajan kanavalla, ja sieltä kuuluu myös jaettu ihimisten arkipäivän yhteisyys, välillä kiivas polemiikki, hyvä yhteishenki suolalla maustettuna, sekä monenkirjava kristillisyys, esim äsken vaikka paikalla oli helluntai-taustainen Vuoris-Markku, puhuttiin Lauri Markkasen saamasta tunnustuspalkinnosta urheilun puolella, uutisissa kahden amerikkalaisyhtiön
tähtitoimittajien potkuista, musiikkina soi Juha Tapion Kaksi vanhaa … ja toisena taas vanha vähän imelä helluntaipiisi. Joten kaikkea sekaisin lepposassa hengessä sanoisin.
Ilmoita asiaton viesti
Haluaako ihminen kuulla oman sisäisen äänensä? Sitä saattaisi vaikka olla eri mieltä. Ihmiset eivät välttämättä siedä hiljaisuutta kovinkaan hyvin kotona, töissä tai autolla ajellessaan, joten radion kuunteleminen poistaa tämän ongelman. Ehkä ei edes pitäisi puhua kuuntelusta, vaan radio tuottaa tarvittavaa taustahälyä, joka voi varsinkin paljon yksin aikaa viettäville ihmiselle olla tärkeää.
Ilmoita asiaton viesti
Toki olet oikeassa, että radio on monille etupäässä taustamölinää ja -hälyä. Toinen kysymys on se sitten, että olisiko suomalaiset mielenterveydellisesti vakaampia ja töissä tuottavampia, jos kykenisimme viettämään suurimman osan päivää hiljaisuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Radio on lopulta tietysti vain yksi melunlähde muiden joukossa.
Avokonttoreiden hälinässä harva on varmaan tuottavampi, mutta osalle täydellisessä hiljaisuudessakin työskentely olisi raskasta. Hyvä olisi ehkä, jos voisi valita itselleen sopivaa taustahälinää ja sen voimakkuuden.
Mielenterveyden kannalta hiljaisuuden merkitystä on vaikeampi miettiä. Me ihmiset olemme niin erilaisia, eikä meitä voi laittaa samaan muottiin. Melun lisäksi oman sisäisen äänensä voi hukuttaa helposti myös internetin ja sosiaalisen median takia tai vaikka viettäessään hyvin aktiivista elämää, jolloin ei ole aikaa pysähtyä omien ajatusten pariin.
Ilmoita asiaton viesti
Asun ison sairaalaan välittömässä läheisyydessä kallion päällä ja asuntooni kantautuu jatkuvasti jyrinää. Aikojen alussa peitin tuota jyrinää paikallisradioita kuuntelemalla mutta varsin pian kävi selväksi, että eihän tuollaista radio-lässytystä halua edes puolella korvalla kuunnella. Sattumalta löysin junavideoita joita on nauhoitettu junan ohjaamosta ja tuo on sellaista ääntä, joka sopii minun korville suodattaen jyrinän taka-alalle. Videot ovat ajallisesti pitkiä (jopa 7h), joten nukkumisenkin ajaksi löytyy materiaalia:
https://www.youtube.com/@dulevoz/videos
Ilmoita asiaton viesti