Raha-asioihin voi liittyä joskus kohtuuttomasti tunnetta! (palkat ja perintöriidat)

Rahaan voi liittyä myös paljon tunnetta ja nähdäkseni tätä seikkaa ei aina huomioida riittävästi yhteiskunnassamme.

Ensimmäinen pankkikirjani. Tili avattu 6. huhtikuuta 1994 ja kyseisen päivän saldo 376,20 markkaa.

Erot palkoissa, vaikka työtehtävät samoja!

Palkkani vuonna 2008, jolloin viimeksi olin duunarin töissä.

Esimerkiksi joku saa palkkaa samoista työtehtävistä viisi euroa tunnissa vähemmän kuin toinen saman yrityksen työntekijä, jolloin noin 800 euron ero kuukausittaisessa palkassa pitäisi kyetä perustelemaan työnantajan taholta hyvin selvästi. Muuten alemmalla palkalla olevalla duunarilla voi syntyä käsitys, että hänen työpanostaan ei arvosteta niin paljon kuin toisen paremmin palkatun duunarin työpanosta ja siitähän siinä oikeastaan onkin kyse. Palkka-avoimuus olisi tärkeää työpaikoilla sen takia, että oikeudenmukaisuus ja palkkojen perusteet olisivat kaikkien tiedossa organisaation sisällä. Kuntien ja valtion työntekijöiden palkka-avoimuus on jo pitkälti käsittääkseni todellisuutta, vaikka täysin varma ei voikaan olla kokeneempien virkamiesten palkkatasosta, koska virkaehtosopimuksissa voi olla kokemuslisiä palkkoihin. Samahan se yksityisen puolen duunareilla on, sikäli että pitkään samassa organisaatiossa olleille työntekijöille voidaan hyvin perustellusti maksaa hieman parempaa palkkaa kuin vastaavia työtehtäviä tekeville palvelusvuosiltaan lyhyemmän työuran tehneille duunareille.

 

Perintöriidat ovat turhia riitoja, jos kyetään myöntämään tosiasiat!

Isäni ostaman kiinteistön arviointilaskelma maksoi 500 euroa vuonna 2008.

Toinen merkittävä asiakokonaisuus, joissa rahaan totisesti liittyy tunnetta on tietenkin perintöriita-asiat. Se nyt vain on tosiasia, että harvoilla jos keillään useammilla rintaperillisillä menee tilit aivan tasan kaikissa vaikka pyrkimys on se, että kaikki saavat perintöosuutensa tasapuolisesti. Itseäni on kaihertanut isäni jättämän perinnön kohtalo oman talouteni kannalta juuri enemmänkin tunneasiana kuin minään varsinaisen suurena menetettynä rahasummana, koska meitä veljeksiä on yhteensä viisi eli jakajia on ihan tarpeeksi. Vaikeaksi oman isäni jättämä perintöasia muodostunee enemmänkin siitä syystä, että olen odottanut liiaksi ymmärrystä omaa elämääni kohtaan veljiltäni sairastuttuani vaikeasti jo vuonna 2003. Ihmettelen omaa tilannettani etenkin sen takia, että käsittääkseni veljeni pitävät minua eniten perintöluontoisia rahoja saaneena perillisenä, vaikka kaikki talouslaskelmat osoittavat täysin päinvastaista tosiasiaa. Kuitenkaan ei ole kovin suurista rahoista kyse puoleen taikka toiseen, mutta tunne vääristää taloudellista asiaa niin paljon, että veljessuhteet ovat menossa liki poikki ainakin toistaiseksi ja tätä mieltä olen ainakin itse. Jos minua pidetään veljeskaartin suurimpana vanhempieni omaisuuden puliveivaajana isoveljieni taholta, niin minulla on kyllä ihan täydet oikeudet laittaa veljessuhteet kokonaan poikki isoveljiini.

+1
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu