Siirrämme tunteita myös blogia kirjoittamalla!

Tiedosta omat tunteesi kirjoittaessakin!

Nähdäkseni kaikki viestintä on ainakin osittain tunteiden siirtoa kuulijoille ja lukijoille. Toivon jokaisen julkisen viestijän näin vuoden alussa miettivän oman viestinnän merkitystä joko hyvän tai pahan fiiliksen siirtäjänä. Olisi kunniallista ja yhteiskunnallisesti tärkeää, jos voisimme enemmänkin jakaa hyvää tunnetta täällä Uusi Suomi Puheenvuorossa kuin tahallaan kirjoittaa pilkkaavia ja asiattomia kommentteja useimmiten itsellemme liki täysin tuntemattomien kirjoittajien blogeihin. Toisin sanoen älä leimaa henkilöihin menevillä viesteillä muita kansalaiskeskustelijoita, vaan pyri esittämään kritiikkisi varsinaisena aiheena olevasta asiasta.

Poliittinen satiiri on kadonnut suomalaisesta mediasta lähes kokonaan!

Poliitikkoja ja muita mediapersoonia puolestaan pitää voida kritisoida myös heidän julkisten esiintymisten ja jopa ulkoisen olemuksen perusteella. Poliittinen satiiri on lähes kadonnut suomalaisesta mediakulttuurista ja tähän toivoisi hieman muutosta. Esimerkiksi poliittisesti johdetun Yleisradion satiiri on usein poliittisille päättäjille enemmänkin mairittelevaa viime vuosikymmeninä kuin varsinaisesti päätöksentekijöiden habitukseen liittynyttä kritiikkiä. Satiiri on silloin hyvin epäonnistunutta, jos satiiriksi pyrkivä mediajulkaisu kertookin enemmän julkaisun tekijän omasta ajattelusta kuin satiirin kohteena olevasta poliitikosta. Itse lupaan kuluvanakin vuonna tarpeen tullen arvostella kaikenlaisten poliittisten toimijoiden ulkoista habitusta ja julkiesiintymisiä, jos näen siihen aihetta.

Entä jos mediapersoonien arviointi jätetään kokonaan pois mediakulttuurista?

Eikö julkinen keskustelu olisi silloin epäaitoa, koska meillä suomalaisilla on erityinen tarve arvioida naapureita, itsestämme poikkeavia kansalaisia ja jopa sukulaisia tuon tuosta, vaikkakin arvioita harvemmin esitetään julkisesti. Paras tilanne yhteiskunnallisesti olisi silti, jos voisimme arvioida henkilöiden oikeita tekoja ja mielipiteitä menemättä henkilökohtaisuuksiin. Silti voin hyvin sanoa arvostellen, jos on sitä mieltä että pääministerillä on ollut liian antava kaula-aukko tai että presidentti alkaa olla jo ikäihminen. Mediapersoonia pitää voida arvostella, etenkin jos arvio on ristiriidassa yleiseen ja siten harhaiseen kansalaismielipiteeseen nähden. Silti olisi kiva löytää kaikista poliittisista vastapuolistakin aina jotain hyvääkin sanottavaa, jos arvioi julkisesti erilaisen poliittisen ideologian kannattajia.

+3
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu