Skitsofreniakuntoutujien puolesta!

Julkaisen tässä vanhat kirjoitukseni, jotka kirjoitin Suomen skitsofreniayhdistyksen sihteerinä (vuosina 2010-2012) ja puheenjohtajana (vuosina 2012-2014).

 

Joitakin kysymyksiä ja vastauksia, jotka ovat osittain itse skitsofrenian opettamaa. (14. kesäkuuta 2011)

Kuinka monta skitsofreniadiagnosoitua kansalaista Suomessa on?

Noin 50000 kansalaista. (Lähde: kaypahoito)

Miten skitsofrenia oireilee?

Skitsofrenia oireilee sekä positiivisina että negatiivisina oireina, joista positiiviset oireet tarkoittavat lähinnä harhapohjaista oirehdintaa, kun taas negatiiviset oireet ovat ulospäin lähinnä tahdottomuudelta vaikuttavia oireita.
(Lähde: https://www.kaypahoito.fi ja oma kokemus.)

Mikä skitsofreniaan auttaa?

Skitsofrenian akuutissa vaiheessa psykoosi on usein niin vaikea, että psykoottiset ajatuskuviot hälvenevät vasta sairaalahoidossa suurimmaksi osaksi antipsykoottisen lääkityksen ansiosta. Psykoosia seuraa usein toivottomuuden tunteet ja masennus muutenkin, joista pääsee ehkä parhaiten yli hyvän avohoidon eli mahdollisen terapeuttisen ja lääkinnällisen hoidon yhdistelmän avulla. Ei pidä myöskään unohtaa hyväksyvän ihmissuhde-verkoston eli suvun ja ystävien merkitystä kuntoutumisessa. Vertaistuen merkitys ei liene sekään vähäinen, koska aito myötätunto löytynee useimmiten suunnilleen saman kokeneiden henkilöiden keskuudesta. Päihteiden käyttöä ei kannattane ainakaan tarkoituksellisesti suosia, vaan syytä olisi pyrkiä mahdollisimman raittiiseen elämään ja vaalia muutenkin terveellisiä elintapoja. Kuntoutumisen edetessä on tärkeää löytää myös mielekästä sisältöä vähitellen elämään vaikka erilaisten yhdistysten parista! (Lähde: Oma kokemus.)

 

Avohoidon toimimattomuus skitsofreniadiagnosoitujen kohdalla. (30. tammikuuta 2011)

Suomessa on noin 50000 skitsofreniadiagnosoitua, joiden avohoito on osin retuperällä, mikäli haetaan mahdollisimman optimaalista kuntoutumiskehitystä ja elämän mielekkyyttä. Lääkärilehden nettiuutinen ja siinä tutkimusantia Iso-Britanniasta (19.5.2011): ”Eniten elinajan odotteeseen vaikuttivat skitsoaffektiivinen häiriö naisilla ja skitsofrenia miehillä. Skitsoaffektiivinen häiriö lyhensi naisten elinajan odotetta 17,5 vuotta ja skitsofrenia miesten elinajan odotetta 14,6 vuotta.” Eliniän odotetta alentaa Lääkärilehden mukaan etenkin itsemurhat, mutta myös somaattiset sairaudet kuten sydän- ja verisuonisairaudet ja syöpä. Suomessa puolestaan tilanne on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (8.9.2011) internet-sivujen tutkimusuutisen mukaan samansuuntainen, sillä mielenterveyshäiriöt leikkasivat odotettua elinikää Suomessa miehillä noin 16 vuotta ja naisilla noin 11 vuotta.

Etenkin päihderiippuvaisten eliniän odote on perin kehno, koska se on yli 20 vuotta vähemmän kuin kansalaisilla keskimäärin. Hoito ei voi olla täysin kohdillaan, mikäli mielenterveyskuntoutujamiehet kuolevat keskimäärin 16 vuotta aiemmin muita mieskansalaisia. Edellinen puolestaan johtunee osin myös siitä, ettei vaikeasti sairaiden mielenterveyspotilaiden perusterveydenhuoltokaan ole aivan kunnossa. Käypä hoito -suosituksissa (julkaistu 1.1.2008) todetaan, että skitsofrenian hoito tulisi perustua pitkäjänteiseen luottamukselliseen hoitosuhteeseen, mutta onko edellinen realismia monenkaan skitsofreniadiagnosoidun kohdalla?

Psykiatripula on todellisuutta monin paikoin Suomea, josta seurauksena ovat pitkät tapaamisvälit hoitavan psykiatrian erikoislääkärin kanssa. Uusitut reseptit tulevat joskus postitse kotiin, joka tuntuu varmaankin monesta potilaasta melko kylmältä toiminnalta, jolloin ei voi syntyä hyvää lääkäri-potilas suhdetta. Sairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät ja psykologit tekevät voitavansa, mutta usein hoitosuhde myös keskustelutukea yleensä enemmän antaviin hoitoalan ammattilaisiin saattaa vaihtua. Lakisääteiseen Kelan kuntoutuspsykoterapiaan on yhä vaikeaa, ellei täysin mahdotonta päästä skitsofreniadiagnosoituna useamman sairausvuoden jälkeen. Todellakin, miksi psykoterapialle ei anneta vieläkään painoarvoa raskaiden psykiatristen ja terapiaan motivoituneiden potilaiden kohdalla? Lisäksi on selvä asia, että psykiatreja pitäisi kouluttaa riittävästi, kuten myös muita mielenterveysalan ammattilaisia. Potilaan ja hoitotahon tapaamisvälit pitäisi olla riittävän tiheät, etenkin mikäli on merkkejä huonommasta elämäntilanteesta. Kuntien pitäisi ensisijaisesti resursoida tarpeeksi mielenterveystyöhön, eikä priorisoida mahdollisia tulevaisuuden tekijöitä hautaan.

 

Miten leimautuminen haittaa kuntoutumista skitsofreniasta? (12. huhtikuuta 2012)

Nykytietämyksen mukaan skitsofrenia voi usein alkaa ennakko-oirein jo teini-iässä, ja sen vuoksi varhainen puuttuminen voisi olla kannattavaa. Siitä huolimatta mielestämme emme silti saisi leimata nuoria tuleviksi skitsofreniaa poteviksi kroonikoiksi, koska yhteiskunnassamme vallitsevat asenteet ovat vielä melko kovia.

Järkevämpää voisi olla jonkinlainen vuosittain tapahtuva seuranta niiden nuorten kohdalla, jotka on määritetty riskiryhmään kuuluviksi. Jos nuorten seulontaan joskus mennään, niin silloin ja mielellään jo ennen sitä on lisättävä huomattavasti mielenterveyteen perehdyttävää terveystietoa ja asennekasvatusta.

Asennekasvatus pitäisi alkaa ehdottomasti jo peruskoulun yläasteella, jotta nuoret joskus vaikeasti psyykkisesti sairastuvat kansalaiset eivät joutuisi niin usein aiheettoman kiusaamisen ja syrjinnän kohteeksi. Voisi olla järkevää kutsua kouluihin ehkä jo yläasteikäisten luokkiin luennoimaan nuorehkoja kokemusasiantuntijoita, kun heikäläisiä on varmasti enemmän tarjolla nykyään lääketieteen kehittymisen johdosta kuin joskus lobotomia-aikakaudella.

Leimautuminen psykiatriseksi potilaaksi ja etenkin skitsofreniapotilaaksi on mielestämme yksi vaikeimmista terveyteen liittyvistä stigmoista yhä tämän ajan Suomessa, varsinkin kun huomioi, että skitsofreniasta kärsiviä kansalaisia on Suomessa noin 50000. Suomen skitsofreniayhdistys ry yrittää yhdistyksenä lievittää skitsofreniaa kohtaan liittyviä ennakkoluuloja jakamalla muun muassa tämän aikakauden kritiikin kestävää tietoa skitsofreniasta kotisivullamme www.skitsofreniayhdistys.fi (nykyisin Nouseva mieli). Tervetuloa joukkoomme kasvavaan, mikäli tunnet asian omaksesi.

 

Tuetut asunnot ovat usein mielenterveyskuntoutujille liian laitosmaisia! (26. tammikuuta 2014)

Skitsofreniaa sairastavista noin 50000 kansalaisesta asuu merkittävä osa tuetuissa asumisratkaisuissa tai palveluasunnoissa. Tarkalleen ottaen THL:n tilastojen mukaan psykiatrisessa palveluasumisessa oli vuoden 2012 laskennassa noin 8 000 asukasta, joilla pääasiallinen sairaus on useimmilla juuri skitsofrenia.

Sosiaali- ja terveysministeriön Mielenterveys ja päihdesuunnitelman mukaan Suomessa psykiatristen sairaalapaikkoja karsitaan vuoteen 2015 mennessä 3000 potilaspaikkaan vuoden 2012 4600 potilaspaikasta (STM:n julkaisu 2012:24). Selvä asia on kun laitospaikkoja vähennetään, niin tuettujen asumismuotojen tarve lisääntyy. Tämä johtuu merkittävältä osin siitä, koska avohoito ei toimi Suomessa monin paikoin kovinkaan järkevästi alkaen tiukoista resursseista.

Vaikeasti sairastuneet mielenterveyspotilaat voivat usein päästä laitostumaan sairaalan ja palveluasumisen tuloksena, varsinkin jos potilas ei ole saanut heti hyvää hoitovastetta ja aktiivista kuntoutumisohjausta. Kun potilas on laitostettu, niin silloin aktiivinen kuntoutumisote ei voi olla muuta kuin kateissa, ellei potilaan asuinympäristöstäkään tule mitään virikkeitä siihen suuntaan.
Potilaan oikeuksista ei enää laitostunut asuja välitä, vaan tärkeintä on elää turvalliselta vaikuttavassa ympäristössä. Ympäröivä yhteiskunta on usein palveluasuntoloissa todellakin niin kaukana mutta toisaalta konkreettisesti hyvin lähellä. Poissa näkyvistä ja poissa mielestä mielenterveyspotilaiden hoitokulttuuri pitää muuttua avoimempaan suuntaan. Avoimuus on ainoa todellinen seikka, jolla voidaan näyttää toteen, ettei suljetuissa asuntoloissa hoideta asiakkaita väärin keinoin.

Potilaan oikeuksista pitäisi pitää kaikille laitosasujille oppituntia niin kauan, kunnes he osaavat oikeutensa ulkoa. Valvira:n kotisivulla sanotaan potilaan keskeisimmissä oikeuksissa: ”Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.” (lähde: http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta/terveydenhuolto/potilaan_oikeudet)
Erityisiä puutteita voi olla usein suljetuissa asuntoloissa juuri itsemääräämisoikeuden rajoituksissa. Potilaalle voidaan palveluasunnoissa syöttää lääkkeet väkisin tai vahvasti kehottaen ja asettaa omat säännöt asuinyhteisölle, joka kuulostaa erikoiselta toiminnalta yhteiskunnan taholta kaikkein herkimpien kansalaisten kuntouttamiseksi.

Tavoitteellinen kuntouttaminen ei ole sitä, että palveluasuntolan hoitohenkilökunta simputtaa tai sitten muuten ei hoida hommiaan eli tee asiakaspalveluhengen mukaisesti töitä kuntoutumisalun löytymiseksi kohti mielekästä elämää. Helppoa se on hiljaista vähemmistöä eli kansamme kaikista vaikeimmin psykiatrisesti sairaita henkilöitä kiusata, kun nämä eivät jaksa välittää omista oikeuksistaan.

Yhteiskunnan tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota suljetuilta vaikuttavien avohoitopaikkojen eli palveluasuntoloiden tilanteeseen etenkin skitsofreniakuntoutujien ja muiden vastaavien potilasryhmien osalta. Nämä toimet voisivat olla avomuotoisempiin asumisoloihin yhteiskunnallisen päätöksenteon suuntaamista. Ja mitä järkeä on asuttaa kuntoutujia omiin yksiköihin, jos on edellytyksiä pärjätä pienin tukitoimin muidenkin kansalaisten parissa. Parhaimmillaan alkaviin mielenterveysongelmiin puututaan myös riittävän varhain lujalla otteella, ettei mahdollinen kroonistuminen alkaisi ainakaan avohoidon huonon tason vuoksi.

KimmoHoikkala

Olen 41-vuotias kahden koululaisen yhteishuoltaja ja asun Oulussa. Kotoisin olen Pirkkalasta ja olen asunut myös Tampereella. Työkokemukseni on pääasiassa metalliteollisuudesta kuumasinkityslaitoksen töistä. Opintoja minulla on lähinnä tekniikan ylioppilaana 2000-luvun vaihteesta Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Olen tällä hetkellä lähinnä vapaaehtoinen mielenterveyden kokemusasiantuntija sosiaalisen median keskusteluissa. Toimeentuloni saan työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu