Suomalaiset opiskelijat ovat liian viisaita marjametsään?

Edellä kirjoitti Juha Myllärinen liki jokavuotisen marjanpoimintakeskustelun avauksen täällä Puheenvuorossa. Ajattelin minäkin pistää kädet marjamättäälle ja pohtia hieman tätä etenkin aasialaisten marjanpoimijoiden tuloa laumoina taas Suomeen hyödyntämään meidän yhteiskuntamme jokamiehen oikeuksia.

Herää kysymys miten voi olla kannattavaa lennättää Thaimaasta Suomeen marjanpoimijoita, kun yhden poimijan lentoliput maksavat ainakin yli 500 euroa. Saa siihen lentolippujen rahoittamiseenkin jokusen litran marjoja poimia ja sitten on vielä poimijoiden majoittamiskulu, mutta sama kustannus olisi myös suomalaisista poimijoista. Toinen keskeinen kysymys ulkomaalaisten marjanpoimijoiden virtaan on se, että onko kaikilla suomalaisilla näppäräsormisilla opiskelijoilla oikeasti kesätyötä? Miksi ilmeisesti kukaan suuri marjayrittäjä ei suosi suomalaista opiskelijatyövoimaa?

Ovatkohan suomalaiset opiskelijat yksinkertaisesti jo liian viisaita marjametsään, kun luin konsultti Pasi Sillanpäänkin viime Puheenvuorosta, että teollisuuden töissä pärjää peruskoulupohjalla. Itse olen sitä mieltä, että jopa yliopistolla opiskeleva ylioppilas voi oppia jopa marjapoiminnan, jos työhön perehdytys on riittävällä tasolla! Poimiihan thaimaalaisetkin marjoja taas Suomen metsissä, vaikka kommunikaatiovaikeuksia voi ollakin työnjohdossa.

Työ tekijäänsä kuitenkin useimmiten opettaa kaikissa töissä, eikä töitä millään tutkintopaperinipulla tehdä. Pitääkin kertoa tässä lopuksi erään edesmenneen metalliteollisuuden nokkamiehen sitaatti loppuun ja se pitää mielestänsä paikkansa edelleen: ”Taas menee hyvä työmies pilalle koulunpenkillä!”

Juha Myllärisen marjanpoimintakeskustelun avaus:

Marjanpoimijoita Thaimaasta | Uusi Suomi Puheenvuoro

 

+2
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu