Suomalaiset ulkoistavat sosiaaliset ongelmat yhteiskunnalle!

Käsittääkseni moni suomalainen uskoo muiden ihmisten hyvyyteen ja auttavaisuuteen, mutta onko tällä uskomuksella oikeasti katetta? Useimmat suomalaiset ovat saaneet jonkinlaista apua elämänsä varrella joko läheisiltä ihmisiltä tai useimmiten yhteiskunnalliselta taholta.

Itsestäni on alkanut köyhänä suomalaisena tuntua, että yhä useammat rikkaammat läheiset uskovat yhteiskunnan oikeasti huolehtivan hyvin köyhistä, sairaista, vanhuksista ja jopa lapsista! Tämä kehityssuunta ei voi olla pelkästään auvoinen, jos tulemme sokeaksi oman läheispiirimme vaikeuksille elämässä.

Ulkoistamme mielellään kaiken kuonan ja huonot asiat yhteiskunnalle ja itse nautimme vain kivasta olosta, kun emme tunne enää monetkaan aitoa myötätuntoa tai lähimmäisenrakkautta. Entä jos alkaisimme oikeasti avaamaan silmiämme ja kysyimme oletettavasti hädänalaisilta kansalaisilta, että ”tarvitsetko jonkinlaista apua?”

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Reagoimattomuus ei ole välttämättä reagointia, jos mielentila on valmis olemaan reagoimatta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu