Suomen pitää tehdä kaikkensa välttääkseen sota itänaapurin kanssa!

Moni eli ilmeisesti noin 70 % suomalaisista esittää Suomen turvatakuuksi täyttä Nato-jäsenyyttä, mutta voimmeko olla varmoja, että Suomen Nato-hakemusta ei pidetä provokaationa Venäjän hallinnossa?

Kukaan ei voi sanoa varmaksi tuoko Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys sodan itänaapurimme kanssa todennäköisemmäksi vai päinvastoin. Suomi ei ole valmis sodan aiheuttamaan totaaliseen humanitaariseen kriisiin ja tästä voisi olla myös puolustusvoimat perillä. Toki sotatilan jatkuessa suomalaiset turtuisivat pian veriseen todellisuuteen, mutta onko tilanteessa silloin enää mitään järkeä?

Itänaapurimme on toisin kuin länsimediassa annetaan ymmärtää valmiina äärettömän veriseen ja keinoja kaihtamattomaan sodankäyntiin. Toki venäläissotilaiden mielettömyydestä on mediassa ollut juttuja, mutta ei niinkään siinä merkityksessä, että miten Suomen puolustusvoimat voivat pärjätä sotakeinoista piittaamattomia sotakokemuksia paljon omaavia venäläisiä vastaan?

Suomen pitää tehdä liki kaikkensa, että mahdollinen sotatila Venäjän kanssa vältetään. En silti kannata alueluovutuksia saati Venäjän kontrollia Suomesta, mutta jäsenhakemusta ennen Naton vaikutus Venäjän hallinnon mietteisiin olisi syytä selvittää melko tarkkaan.

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu