Superrikkaiden onneton elämä?

Suomalaisen yhteiskunnan hyvä puoli sosiaalisessa mielessä on suhteellisen pienet elintasoerot. Toki jopa Suomessa asuu henkilöitä, joiden varallisuus on useita miljoonia euroja. Yhdysvalloissa tulo- ja varallisuuserot ovat liki ääripää Suomen tilanteelle. Miten amerikkalainen miljardööri sitten elää sosiaalisessa mielessä vai on jenkkiläinen yhteiskuntakulttuuri suvaitsevaisempi superrikkaita kansalaisia kohtaan? Suomessa jo miljoonien eurojen omaisuus voi tietää hyvin yksinäistä elämää, ellei edes halua tai osaa sopeutua sosiaalisesti raharikkaan rooliin.

Onko asenneongelma sitten kateellisella kansalla Suomessa vai raharikkailla suomalaisilla? Olen itse sitä mieltä, että etupäässä suomalaiset ovat kateellisia emmekä voisi hyväksyä kovin helpolla amerikkalaiseen tapaan miljonäärejä lähipiirimme. Toisaalta suomalaiset miljonäärit varmaan löytävät Suomesta myös hyvän ystäväpiirin, jos he näkevät vaivaa sosiaalisen pärjäämisen eteen. Itse en haluaisi olla raharikas edes Yhdysvalloissa, koska olen tullut siihen tulokseen oman elämäni kohdalla, että raha ei välttämättä paranna sosiaalisen elämän laatua tietyn hyvän toimeentulotason jälkeen.

Voimme itse käydä hyvin YouTubessa katsomassa esimerkiksi miljardööri Bill Gatesin videoita, joissa hän haluaa leikkiä tavallista ihmistä ja itse olen tulkinnut videoita siinä mielessä, että Bill Gates joko haluaa vaikuttaa edelleen paljon asioihin maailmassa tai sitten hänen sosiaalinen elämänlaatu ei ole riittävän hyvää. Voi olla, että superrikkaudet voivat olla sekä siunaus että kirous oman elämän kannalta ja sama ilmiö pätee myös superjulkkiksiin, joiden elämässä moni erikoinenkin asia voi olla mahdollista, mutta silti kaipuu voi tullakin tavanomaista elämää kohtaan.

Ihmisen perustarve lienee tuntea osallisuutta yhteiskunnan ja jopa koko ihmiskunnan jäsenenä, eikä osallisuuskokemus voi olla erityisen hyvä ilman autenttisia ystävyys- ja sukulaissuhteita. Väitän, että rikkaat ovat yleisesti kadehdittuja henkilöitä, mutta monella tavanomaisemmalla tyypillä kateus voi helpottaa, jos tietäisimme miten raskasta on olla merkittynä kaikkien tuntemana ja silti ehkä yksinäinen persoonana.

 

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna -78 ja ollut toistaiseksi voimassa olevalla työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean mielenterveydellisen häiriön takia vuodesta 2008 saakka. Saan psykoosialttiuteeni lääkinnällistä hoitoa. Elämäni on silti edelleen ajoittain tuskallista, mutta iloa elämääni tuo lähinnä kaksi koululaisikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä asti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu