Teennäinen suomalainen journalismi maksumuurien takana?

Yhä useampi suomalainen kotitalous joutuu miettimään tarkempaa mediatalojen maksumuurien takia suosikkimediasivustojaan, koska useimmat journalistiset lehdet ovat luettavissa vain kuukausimaksua vastaan. Toki on poikkeuksia, kuten meidän veronmaksajien suoraan rahoittama Yleisradion journalistiset jutut netissä ja sitten on vielä iltapäivälehdistön kirjoitukset pääasiassa luettavissa ilmaiseksi netissä.

Onko mediatalon omistaminen Suomessa hyvä bisnes?

Ainakin Alma Median liiketulos oli viime vuonna 32 miljoonaa euroa ja Sanoma Median tulos oli puolestaan viime vuonna vaatimaton 3,7 miljoonaa euroa. Liiketulosten valossa suurilla suomalaisilla mediayhtiöillä menee melko hyvin, vaikka suhdanne on monilla muilla toimialoilla kääntymässä pienoiseen taantumaan kuluttajien ostovoiman heiketessä inflaation seurauksena.

Parempiosaiset suomalaiset tilaavat edelleen sanomalehtiä jopa kotiin jaettuna, mutta entä valtaosa suomalaisia eli me köyhät sitten? Köyhät lukevat käsittääkseni mielellään iltapäivälehdistön kohujuttuja ja muita ilmaisjulkaisuja, koska journalistinen sisältö lähes aina maksaa lukijalle jotain.

Lisääkö suomalaisen median elitistinen olemus sitten yhteiskuntaamme polarisaatiota ja muutenkin kansalaisaktiivisuuden alenemista? Hulppeita ovat toimittajien työtilat Suomessa ainakin Helsingin ytimessä, eikä voi välttyä ajatukselta, että toimittajien ja tavanomaisten suomalaisten olosuhteiden välillä on valtava suuri kuilu. Journalismin taso ei voi olla kovinkaan hyvä ja luotettava, jos toimittajilla ei ole edes halua kohdata rohkeasti kaikenlaisia suomalaisia täällä kotimaassa.

Pahimmillaan journalismiin pyrkivästä toimittajastakin tulee oman elintason vääristämänä oman yhteiskuntaluokkansa kova äänitorvi, vaikka journalismi pitäisi pureutua kaikkiin yhteiskunnallisiin kerroksiin ja etenkin esittää kritiikkiä valtaapitäviä kohtaan, jos yhteiskunnallinen rauha on järkkymässä edes joltain osin. Parempiosainen kansa on saanut toki lukea viime vuosina yhteiskunnan huono-osaisten kohtaloista esimerkiksi Hesarista, mutta mikä on muuttunut vai hymistelläänkö Hesarin toimituksessakin teennäisesti hyväksyvästi yhteiskuntamme huono-osaisille?

Mediakulttuuri vaikuttaakin tosiaan enemmän olosuhteiden vakauttajalta kuin yhteiskunnallisten ongelmien esiintuojalta aikakautemme Suomessa. Onneksi meillä elämää oikeasti Suomessa nähneillä kansalaisilla on vielä blogipalstat ja Uusi Suomi Puheenvuoro, jossa voimme edes joillekin parempiosaisille kansalaille tuoda näkemystä tämän hetken orastavista ja ilmeisesti koko ajan pahenevista yhteiskunnallisista ongelmista.

+3
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu