Toiveikkuutta sinulle ystävänpäivänä 2021

Hyvää huomenta! Ystävänpäivänä voinee olla suhteellisen tuskallinen olotila, jos kokee ettei ole yhtään ainutta ystävää. Voin oman kokemukseni perusteella kertoa, että elämässä selviää hengissä vaikka nuoruudessa eläisi vuosikausia vailla oman suvun ulkopuolella olevia ystävyyssuhteita tai varsinaisia ikätovereita. Saatamme usein myös asettaa ystävyyssuhteille epärealistisia odotuksia etenkin nuorella ikää ja silloin vielä vähän elämää nähneinä kansalaisina.

Erilaiset ihmiset pitävät vaihtelevasti joko pintapuolisiakin ihmissuhteita ystävyytenä tai sitten ystävyydeltä odotetaan jotain paljon syvällisempää sosiaalista yhteyttä, johon liitetään myös ystävän kyky ja halu ymmärtää ystäviään erilaisista ja yksilöllisistä lähtökohdista riippumatta. Toiset pitävät pubin ns. hyvän päivän tuttuja liki parhaimpina ystävinä ja samalla voidaan tietty perustellusti pitää myös omia työkavereita ystävinä jne.

Ystävyyttä on kokemukseni mukaan tarjolla jopa koronaepidemiasta huolimatta suomalaisten piirissä, vaikka moni silti kokee olonsa yksinäiseksi ja sosiaalisesti syrjäytyneeksi Suomessa. Silti neuvoisin yksinäisiä miettimään, että kannattaisiko joskus asettaa itseään edes hieman sosiaalisesti alttiiksi, jolloin voi syntyä jopa pitkäaikainen ystävyyssuhde.

Onhan monilla kokemusta matkaystävistä tai muuten satunnaisesti kohdatuista tyypeistä, joita itse kutsun random-tuttavuuksiksi, enkä halua mitenkään vähätellä satunnaisten tuttujen merkitystä oman sosiaalisen elämäni kannalta. Haluan toivottaa vielä etenkin kaikille yksinäiseksi tänä päivänä itsensä tunteville toiveikkuutta kohti sosiaalisempaa elämää ja hyvää ystävänpäivää kaikille minut esimerkiksi satunnaistuttavuutena muistaville henkilöille! 🙂

Ps. Hyvää ystävänpäivää haluan myös toivottaa etenkin kaikille Uusi Suomi blogien kirjoittajille poliittisista mielipide-eroista huolimatta.

KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna -78 ja ollut toistaiseksi voimassa olevalla työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean mielenterveydellisen häiriön takia vuodesta 2008 saakka. Saan psykoosialttiuteeni lääkinnällistä hoitoa. Elämäni on silti edelleen ajoittain tuskallista, mutta iloa elämääni tuo lähinnä kaksi koululaisikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä asti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu