Toiveikkuutta sinulle ystävänpäivänä 2021
Hyvää huomenta! Ystävänpäivänä voinee olla suhteellisen tuskallinen olotila, jos kokee ettei ole yhtään ainutta ystävää. Voin oman kokemukseni perusteella kertoa, että elämässä selviää hengissä vaikka nuoruudessa eläisi vuosikausia vailla oman suvun ulkopuolella olevia ystävyyssuhteita tai varsinaisia ikätovereita. Saatamme usein myös asettaa ystävyyssuhteille epärealistisia odotuksia etenkin nuorella ikää ja silloin vielä vähän elämää nähneinä kansalaisina.
Erilaiset ihmiset pitävät vaihtelevasti joko pintapuolisiakin ihmissuhteita ystävyytenä tai sitten ystävyydeltä odotetaan jotain paljon syvällisempää sosiaalista yhteyttä, johon liitetään myös ystävän kyky ja halu ymmärtää ystäviään erilaisista ja yksilöllisistä lähtökohdista riippumatta. Toiset pitävät pubin ns. hyvän päivän tuttuja liki parhaimpina ystävinä ja samalla voidaan tietty perustellusti pitää myös omia työkavereita ystävinä jne.
Ystävyyttä on kokemukseni mukaan tarjolla jopa koronaepidemiasta huolimatta suomalaisten piirissä, vaikka moni silti kokee olonsa yksinäiseksi ja sosiaalisesti syrjäytyneeksi Suomessa. Silti neuvoisin yksinäisiä miettimään, että kannattaisiko joskus asettaa itseään edes hieman sosiaalisesti alttiiksi, jolloin voi syntyä jopa pitkäaikainen ystävyyssuhde.
Onhan monilla kokemusta matkaystävistä tai muuten satunnaisesti kohdatuista tyypeistä, joita itse kutsun random-tuttavuuksiksi, enkä halua mitenkään vähätellä satunnaisten tuttujen merkitystä oman sosiaalisen elämäni kannalta. Haluan toivottaa vielä etenkin kaikille yksinäiseksi tänä päivänä itsensä tunteville toiveikkuutta kohti sosiaalisempaa elämää ja hyvää ystävänpäivää kaikille minut esimerkiksi satunnaistuttavuutena muistaville henkilöille! 🙂
Ps. Hyvää ystävänpäivää haluan myös toivottaa etenkin kaikille Uusi Suomi blogien kirjoittajille poliittisista mielipide-eroista huolimatta.
Miten ystävyys nykyaikana määritellään?
On treenikavereita, on työkavereita ja sitten on hyvänpäivän tuttuja sekä sukulaisia. Lisätään joukkoon vielä parvekenaapuri ja saman taloyhtiön asukkaat. Entäpä tuttu bussikuski? Mihin kategoriaan lasketaan nettituttavuudet, joiden kanssa saattaa kommunikoida päivittäin, mutta joita ei ole koskaan tavannut luonnossa?
Myös minulle ystävyys on hieman outo käsite.
Muutin lapsuudessani vanhempien töiden johdosta lähestulkoon kerran parissa vuodessa, joten minulle syntynyt lapsuudenaikaisia ystävyyssuhteita lainkaan asuinpaikan ja koulun vaihtuessa yhtenään.
Armeijan kävin varuskunnassa, jossa olin komppanian ainoa pääkaupunkiseudulla asuva varusmies. Eipä sieltäkään syntynyt sen enempää lyhytaikaisia kuin elinikäisiä ystävyyssuhteita.
Tein työurani alkuvuodet työtehtäviä, joita tehtiin enimmäkseen yksin.
YK-joukoissa samalla vartioasemalla olin minä ja lappalaiset.
Voiko amerikkalaisten TV-sarjojen kiinteät ystävyyssuhteet (frendit, rillit huurussa yms. ) pitää käytännössä paikkansa? Niissähän ns. ystävät ovat kiinteässä suhteessa toisiinsa 24h vuorokaudessa. Eihän sellainen voi toimia käytännössä. Sellainen pikemminkin tappaa ystävyyden.
Mitä siis on ystävyys? Riittääkö siihen, että näkee toisen ihmisen kerran pari viikossa, jolloin voi vaihtaa kuulumisia. Onko se ystävyyttä, että vaihtaa ajatuksia sinänsä täysin tuntemattoman ihmisen kanssa, joka kuitenkin on kertonut sinulle netissä elämästään lähestulkoon kaiken. Onko sellainen ihminen, jonka kanssa harrastaa satunnaista seksiä ystävä?
Apua, mikä on ystävyyden määritelmä?
Ilmoita asiaton viesti
Ystävyys käsitetään varmaan yksilöllisesti. Juuri nuorille ja lapsille ystävänpäivä voi olla hieman jopa rasittava, kun toisilla vaikuttaa olevan monia ystäviä ja itsellä ei ole sitten mukamas yhtään.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää ystävänpäivää sinullekin Kimmo. Ajattelin kirjoittaa asiasta oman bloggauksen, mutta kun huomasin, että olit kirjoittanut tämän, niin se riittää.
Toivotan oikein hyvää ystävänpäivää Uuden Suomen henkilöstölle, blogisteille, kommentoijille ja lukijoille! Toivotan myös kaikki paluumuuttajat tervetulleiksi takaisin kirjoittamaan.:)
Kalevan mielipidetoimittaja haastatteli kuutta ihmistä mielipiteenilmaisusta runon, valokuvan tai kirjoituksen voimin ja artikkeli julkaistiin 31.12.2020. Laitan tähän mitä minä ajattelen mielipidekirjoittamisesta:
”Painettu sana kantaa eteenpäin
Oululainen Ritva Puolakka kirjoittaa ajankohtaisista aiheista. Aiheet ovat yleensä muhineet päässä jo jonkin aikaa, ja sitten tulee jokin tapahtuma tai muu yllyke, joka saa kirjoittamaan.
– Olen keskustellut aiheista läheisten tai tuttavieni kanssa, ja jopa 90-vuotias äitini seuraa päivänpolitiikkaa ja hänen mielipiteensä otan myös huomioon.
Puolakka uskoo, että mielipidekirjoituksilla voi vaikuttaa. Valtuutetut, kansanedustajat ja muut päättäjät lukevat tekstejä ja voivat miettiä, että hei, tuossapa onkin ideaa.
– Kannustan ehdottomasti ilmaisemaan itseään kirjoittamalla mielipidekirjoituksia, koska niissä on voimaa, koska painettu sana kantaa eteenpäin ja jatkaa omaa elämäänsä. Vaikka huutaisit kuinka kovasti korvessa yksin, niin voi olla, että vain kaiku vastaa.
Kirjoituksista saatu palaute on Puolakalle tärkeää, koska silloin näkee onko kirjoitus tavoittanut lukijansa. Ja perusteltu kritiikkikin on paikallaan.
– Vain näin syntyy avointa vuorovaikutusta ja mietin silloin itsekin, että asian voisi ajatella noinkin.”
Katson, että kirjoittaminenkin on ystävyyttä, koska siinä ihminen avautuu toiselle ihmiselle. Ystäviä voi saada myös täältä blogimaailmasta tai lukijoista. Olkaamme ihmisiä toisillemme ja tehkäämme toisille mitä itsellemme tahtoisimme tehtävän.
Sinä Kimmo teit ystävänteon kirjoittamalla tämän blogin, kiitos!<3
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Ritva kirjoituksestasi ja hyvää ystävänpäivää! 🙂
Ilmoita asiaton viesti