Turvallisuuspolitiikasta enemmän keskustelua presidentinvaalien alla!
Presidentinvaalit näköjään lähestyy ja itse pitäisin tärkeänä, että vaalikeskusteluissa muistetaan etenkin karu todellisuus, jossa elämme maailmanpolitiikassa sekä turvallisuus- että talouspolitiikan osalta.
Pitäisikö Suomen jopa varautua entistä enemmän mahdolliseen sotilaalliseen selkkauksen uhkaan? NATO suojaa toki Suomea turvatakuilla, mutta silti olemme eturintamassa, jos Venäjä julistaa avoimen sodan länttä vastaan.
Moni asioista tietävä voi kuitenkin todeta, että Venäjän resurssit eivät mitenkään riitä vallitsevan Ukrainan sodan laajentamiseen. Onko Suomi hereillä oikeasti tai paremminkin varautunut riittävästi sotilaallista uhkaa vastaan?
Toivotaan tietysti rauhaa ja vakautta kaikkialle maailmaan, vaikka tilanne on tällä hetkellä toisenlainen. Tuskin Suomi on koskaan ollut sitten toisen maailmansodan jälkeen yhtä uhatussa tilanteessa sotilaallisesti kuin tällä hetkellä, eikä tätä puheenaihetta saisi täysin unohtaa presidentinvaalikeskusteluissa.
YYA-Suomea tuskin juuri kukaan silti kaipaa, vaikka sotilaallinen riski pohjolassa olikin pienempi, mutta maksoimme siitä kovan hinnan menetetyn suvereniteetin seurauksena, jota nimitetään yleisesti suomettumisen aikakaudeksi.
Varautuminen epätodennäköisiin skenaarioihin kysyy valtionjohdolta viisautta ja päättäväisyyttä. Toinen päinvastainen mahdollisuus on se, että Ukrainan tilanteesta saadaan neuvoteltua seuraavan kuuden vuoden sisällä rauha, mutta siihen ei taida uskoa edes niin paljon suomalaisia kuin YYA-henkeen.
Hyvä kysymys presidenttikandinaateille kirjoitukseeni liittyen olisi sellainen, että pitäisikö Nato-Suomessa varautua vielä enemmän mahdolliseen sodan uhkaan? Ja miten varautumista voisi sitten toteuttaa?
Kommentit (0)