Työelämän eriarvoisuus ja duunarien ahdinko vie yhteiskuntaamme kohti sekasortoa!

Suomalaisessa työelämässä on useampia sisäisiä eriarvoistavia tekijöitä. Eräs keskeinen eriarvoisuus eri töiden välillä liittyy epävarmuustekijään eli voidaan puhua suhdanneherkkyydestä ja työntekijän toimeentulon epäsäännöllisyydestä.

Toki naisten palkkaus laahaa miesvaltaisten alojen perässä, vaikka naisvaltaisilla aloilla palkkausperusteet ovat melko yhdenvertaisia. Toimeentulon epävarmuus koskee etenkin rakennusteollisuuden duunareita ja nykyisin yhä enemmän myös metalliteollisuuden duunareita. Monelle duunarille työelämä on hyvin tärkeä osa sekä toimeentulon varmuutta että etenkin miesduunareille merkityksen kokemista yhteiskunnan tärkeänä jäsenenä.

Epäilen kaiken lisäksi, että tyypillinen duunari tarvitsisi huonojen sopeutumisvalmiuksiensa takia eniten varmuutta työntekoa ja sen jatkuvuutta kohtaan. Nuorison piirissä ehkä työelämän epävarmuuteen vähitellen totutaan jopa nuorten miestenkin piirissä. Silti etenkin duunaritöiden työmarkkinoilla pitäisi olla paljon enemmän varmuutta duunareilla tulevaisuutta kohtaan, koska epävarmuustekijät työelämässä saattavat tehdä osaltaan myös vallitsevasta yhteiskuntakulttuurista kovempaa ja jopa epähumaanimpaa. Kaiken kukkuraksi jopa nykyajan köyhien alakulttuurissa esiintyy sisäistä eripuraa, koska kilpailu ja köyhien oma paha olo purkaantuu muiden köyhien joukossa, koska yhteiskunnassa köyhät harvoin kohtaavat enää aidosti taloudellisesti hyvin pärjääviä kansalaisia.

Vaadin kaikille duunareille vakaampia työoloja tai vähintääkin osoitusta siitä, että toimeentulon varmuus on hyvällä tasolla, vaikka työpaikka menisikin alta. Duunareiden elämän epävarmuus on erittäin suuri yhteiskunnallisen kriisiytymisen potentiaali. Tavallaan kriisiytymisestä ilmenee jo nyt merkkejä yhteiskunnallisen arvomaailman koventumisena ja osittain piilossa pidettävillä mielenterveydellisinä häiriöinä, joita puolestaan hoidetaan päihteillä eli lähinnä alkoholilla. Nyt tarvitaan vihdoin konkretiaa duunarityyppien elämän hoitamiseen kaikilta mahdollisilta yhteiskunnallisilta vaikuttajilta!

KimmoHoikkala

Olen 41-vuotias kahden koululaisen yhteishuoltaja ja asun Oulussa. Kotoisin olen Pirkkalasta ja olen asunut myös Tampereella. Työkokemukseni on pääasiassa metalliteollisuudesta kuumasinkityslaitoksen töistä. Opintoja minulla on lähinnä tekniikan ylioppilaana 2000-luvun vaihteesta Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Olen tällä hetkellä lähinnä vapaaehtoinen mielenterveyden kokemusasiantuntija sosiaalisen median keskusteluissa. Toimeentuloni saan työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu