Työtapaturmissa kuollut jo 18 työntekijää vuonna 2022! (Sisältää muistoja vanhasta teollisuuden työkulttuurista.)
Luin juuri järkyttäviä tilastoja Suomessa sattuneista kuolemaan johtaneista työtapaturmista. Esimerkiksi viime vuonna 2021 kuoli työtapaturmissa 12 työntekijää ja kuluvana vuonna on kuollut työtapaturmissa jo 18 työntekijää. Työtapaturmissa sattuneet kuolemantapaukset ovat silti vähentyneet hieman vuosikymmenten kuluessa, mutta nollakuolemantapaukseen on silti vielä melkoinen matka!
Omasta lyhyestä työhistoriasta muistan itsekin pari jälkeenpäin hieman vaaralliselta tuntunutta tilannetta työpaikalla 2000-luvun vaihteesta. Kerran tehdashallissa yksi köysikone kuudesta kiertävällä radalla hallin katonrajassa hyytyi. Olin jo joskus sitä ennenkin käynyt vapauttamassa köysinosturikoneen sulakkeen nokkamies Olavin ”käskystä”, kun hän sanoi, että nuorin kiipeää.
Toisen kerran kun olin siltanosturin päällä menossa ronkkimaan köysikonetta, niin huomasin liki viime tingassa hallin katonrajassa ilmastointikanavan peltikauluksen, koska tällä kertaa köysikone oli hyytynyt sinkkikattilan toiseen päähän silloiselle terästavaroiden ripustuspaikan kohdalle. Muistikuvani mukaan ilman väistöliikettä siltanosturin päällä olisin voinut tippua sieltä alaskin.
Merkittävä syy läheltä piti tilanteeseen oli se, että en tuntenut täysin kaikkia elementtejä ennalta tehdashallin katossa eli luotin selviytyväni toisestakin köysikoneen korjausreissusta yhtä helposti kuin edellisestä. Muistan edelleen, että työkaverini Jokke ajoi siltaa, eikä hänelläkään varmaan ollut käsitystä katonrajassa olleista peltikauluksista.
Sitten toinen läheltä piti kokemukseni sattui oman virheen kautta, kun laitoin erään ehkä noin 500 kiloisen L-mallisen palkin väärin kiinni omassa päädyssäni kääntökastona kuumasinkitykseen. Jotenkin ajatuksissa nostin köysikoneella loikkarilla eli täysillä kierroksilla palkkia ylös ja se heilahti noin metrin päässä leuasta ympäri ja jysähti hallin lattialle. Oikeasti pelästyin siinä hieman ja siksi se jäi kai mieleenikin.
Kuumasinkityslaitoksen tuotantolinjalla ei ollut edes kypäriä vielä vuonna 1997 ja ne taisi tulla vuonna 1998, vaikka esimerkiksi yksi vanhakantainen duunikaverini Topi ei kypärää halunnut juuri käyttää ripustajana. Ehkä läheltä piti tilanteita saattoi olla 2000-luvun vaihteessa muillakin duunikavereillani tehtaalla, mutta eipä meille mitään vakavampaa tainnut kenellekään sattua.
Tiedä vaikka oma köysikoneelle siltanosturilla ratsastaminen olisikin ollutkin eräs vaarallisimpia työtehtäviä juuri sen takia, koska huoltoasentajan työ ei ollut oma työni. Itse en silti kokenut työpaikkaani juuri ollenkaan vaarallisena silloin nuoruudessani.
Tilastokeskuksen sivu työtapaturmista:
Tällä sivustolla tarkempaa tietoa viime aikojen työtapaturmakuolemista:
https://www.tvk.fi/tyoturvallisuus/tyopaikkakuolemat/
Ilmoita asiaton viesti
Ovatko kaikki kuolleet tänäkin vuonna miehiä? Ihan vaan tasa-arvo näkökulmasta? Jos miehiä, niin hällä väliä.
Lähes kaikki työtapaturmissa kuolleet ovat miehiä.
Ilmoita asiaton viesti
Todennäköisesti naisen työtapaturmainen kuolema uutisoitaisiin melko näyttävästi.
Ilmoita asiaton viesti
Työtapaturmiin liittyy vielä tänä päivänäkin usein työntekijän oma huolimattomuus tai jopa laiminlyönti. Näihin taas liittyy monasti työntekijän maahanmuuttotausta ja kielitaidon puute. Tosiasiassa ei ole ymmärretty turvallisuusohjeita tai laitteen käyttöohjeita, vaikka on annettu ymmärtää, että on ymmärretty.
Työnantajavastuu on jo niin tiukka, että tahalliseksi osoitettavat työturvallisuuden laiminlyönnit ovat nykyisin harvinaisia, jos toki niitäkin ilmenee.
Valtaosa kuolemaan johtaneista työtehtäviin liittyvistä onnettomuuksista on edelleenkin putoamisia tai putoavan/kaatuvan esineen alle jäämisiä.
Olosuhteita, joissa näitä tapahtuu, ei koskaan saada 100% varmoiksi, koska aina jää varaa työntekijän itsensä hölmöillä.
Katselin viime kesänä, kun ulkomaalaistaustaiset työntekijät (kielestä päätellen) purkivat rakennustelineitä saneeraustyömaalla. Oli aika hurjan näköistä, kun äijät keikkuivat hakitelineillä 4. kerroksen tasalla ja telineistä oli jo purettu mm. kaiteet pois. Ei ollut turvavaljaita tms. Eli harkittua/harkitsematonta riskinottamista työn sujuvoittamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Nuorena työntekijänä sitä ei ole välttämättä perillä kaikesta mitä työtehtäviin kuuluu ja mitä ei pidä tehdä edes työkavereiden kehotuksesta. Myöskin epähuomiossa ja huolimattomuutena voi tehdä virheitä etenkin taakkojen käsittelyssä, enkä tästä työntekijöitä syyttäisi, koska inhimillinen tekijä on aina olemassa. Kiire lienee edelleen monille työmailla kova, eikä kaikkea mukamas voida kiireen varjolla miettiä loppuun saakka työtehtävissä.
Ilmoita asiaton viesti
Perusjuttuja :
Paljonko käytetään tikkaita esim. asennustöissä ?
Turvavaljaiden käyttö ?
Tulitöiden valvonta ?
Missä henkilösuojaimet ?
Luetaanko käyttöturvatiedotteet ENNEN kemikaalien käyttöä ?
Säilytetäänkö palavat nesteet niille varatuilla paikoilla ? Entä tunnetaanko pakkausten piktogrammit ?
Onko työpaikalla tehty riskinhallintaa ja onko työturvallisuus oikeasti ajan tasalla.
Onko yrityksen johto perillä tilanteesta ’ montussa ’ ?
Jne..
Aikoinaan näiden juttujen kanssa jonkun vuoden askartelin, ja kohtalaisen laajan määrän yrityksiä eri toimialoilta kävin läpi. Mikään ei siis noista ajoista ole oikeasti muuttunut. Vastuu tekemisestä on aina tekijällä itsellään, mutta se oikeudellinen vastuu jää työnantajan edustajalle. Työturvallisuuden valvonnan laiminlyönnit voivat tulla kalliiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmetyttää kyllä, että työtapaturmaperäisiä kuolemia ei kyetä vähentämään. Voisi kuitenkin auttaa, jos työpaikoilla tehtäisiin ennakoivaa työturvallisuustyötä ja mietittäisiin työturvallisuusriskitilanteita entistä enemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Joo. Riskinhallinta analyysi kartoituksineen ja raportteineen hyödyttäisi kaikkia. Edelleen. Rahaa suoraan viivan alle pikkuvaivalla.
2000 luvun alussa aihe oli ajankohtainen ja toiminnalla oli kova kysyntä. Silloin yritykset hakivat ISO sertifiointeja. Laatujärjestelmän osana riskinhallinta oli varsin hyvä ja myös velvoitti. Ainakin teoriassa.
Noita suunnittelin, tein ja koulutin myös tekemiseen väkeä. Tein myös mallinnuksen EU n Oshalle aiheesta. Oli muistaakseni heillä jonkinlaisena mallina PK Yritysten riskinhallinnan ohjauksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Kesällä 1984 sattui Tainionkosken tehtaan tuotevaraston lastauslaiturilla outo juttu. Tartuin rautatievaunujen lyhyisiin siirtoihin tarkoitetun teräsvaijerin vapaaseen päähän, jota oli kelalta purkautuneena muutamia metrejä. Tarkoitukseni oli viedä vaijerikoukku vaunun silmukkaan, jotta olisimme voineet siirtää vaunua lastaamisen kannalta sopivampaan paikkaan. Ihan rutiinijuttu siis.
Vaijerin pään koukku oli jo otteessani, ja samalla vaijeri kosketti betonisen lastauslaiturin reunaan asennettuun kulmalistaan. Käteni ja tuon kosketuskohdan välissä oli ehkä parin metrin matka. Muistan nähneeni valkoisen välähdyksen ja kuulleeni terävän pamauksen juuri tuosta kohdasta. Jostain (?) oli vaijeriin päässyt sähkövirta, joka ilmeisesti maadoittui laiturin reunalistan kautta.
En ehtinyt edes säikähtää, mutta tapauksen nähnyt vanhempi työkaveri sanoi kasvojeni kalvenneen. Silloiseen ”kulttuuriin” kuului, ettei jutusta huudeltu sen enempää. Jonkinlainen tekninen tutkinta olisi voinut olla paikallaan, koska sähköiskun syy olisi ehkä saatu selville. Muistelen hämärästi, että sää olisi ollut ukkosta enteilevä, joten kysymyksessä saattoi olla salamanisku joka tavoitti teräsvaijerin. Joka tapauksessa oli kannaltani hieno juttu, etten itse joutunut ”ukkosenjohdattimeksi”, vaikka pitelin siitä kiinni!
Ilmoita asiaton viesti
Vaijeri ei siis ollut jännitteinen tapauksen jälkeen?
Salamaniskusta indusoitunut jännite lienee kyseessä, mutta oliko havaintoa salamaniskusta? Jos oli pitkä roikkuva vaijeri, niin siihen voi indusoitua suuri jännite, vaikka energiaa ei paljon tulisikaan. ”Oikealla” hetkellä ihmiseen osuessaan se voi aiheuttaa sydänpysähdyksen.
Ilmoita asiaton viesti
Muistaakseni hetken ihmettelyn jälkeen töitä jatkettiin juuri siitä mihin oli jääty, samaisella vetovaijerilla joka oli vinssiä ja sen sähkömoottoria myöten toimintakunnossa. En ollut mitenkään poissa tolaltani tai ”terapian tarpeessa”, mutta uskoin toki silminnäkijää joka totesi minun olleen naama valkoisena.
Havainto salamaniskusta on varmasti aivan oikea kysymys, johon en pysty vastaamaan. Minähän näin lähes käteni ulottuvilla kirkkaan valokaaren, joka aistimuksena syrjäytti sinä hetkenä kaiken muun. Kokenut työkaveri oli hänkin täysin yllättynyt, koska tapaus oli ainutkertainen.
Ilmoita asiaton viesti
Käsitykseni mukaan sähkö tappaa edelleen ilman ukonilmaakin, jos esimerkiksi päävirta on jäänyt huoltotoimenpiteellä päälle.
Ilmoita asiaton viesti
Tyypillinen riski. Huoltoa tehdessä EI muisteta laittaa selkeää varoitusmerkkiä tai käynnistyksen estoa huollettavan laitteiston käynnistimeen.
Hups. Usein lähti sormet, joskus henki.
Ilmoita asiaton viesti