Työvoimapulasta puhutaan, vaikka vanhoillinen työelämä pilaa esim. skitsofreniakuntoutujien mahdollisuudet saada elämästä otetta!

Usein mediassa kerrotaan näinä aikoina, että Suomessa vallitsee monilla eri toimialoilla työvoimapula. Itse näen työvoimapulan olemassaolon hyvin erikoisena ilmiönä osatyökykyisenä työkyvyttömyyseläkeläisenä, koska kukaan ei ole tarjoamassa minunkaltaisille eläköityneille töitä mistään paikasta, vaikka voisimme ihan hyvin jotain palkkatyötä tehdäkin. Saisin esimerkiksi itse tienata eläkkeen lisäksi noin 800 euroa kuukaudessa menettämättä eläke-etuuttani, mutta eläkkeensaajan asumistukeen mahdolliset työtulot kyllä vaikuttavat.

Kysynkin, että onko yhteiskunnallamme varaa jättää tuhansia melko työkykyisiä psykiatrisin syin varhaiseläköityneitä kansalaisia syrjäytyneiksi elämään kädestä suuhun vuosikymmeniksi vailla toivoa palkkatyöstä ja paremmasta toimeentulotasosta. Eihän kenenkään työkyky ole missään töissä sataprosenttisesti vakio 40 tunnin viikkotyösuorituksesta huolimatta. Meidät mielenterveyskuntoutujat on haluttu jättää yhteiskunnassa vammaishuollon piiriin, vaikka joukossamme lienee tohtoritasoisesti koulutettuja ja kuten minäkin vanhoja teollisuuden urakkamiehiä. Toki monilla kehitysvammaisilla on myös mielenterveysongelmia, mutta se että meitä kaikkia mielenterveyskuntoutujia pidetään vähä-älyisinä holhottavina vajakkeina ei pidä enää useinkaan paikkaansa edes skitsofreniadiagnosoitujen kansalaisten piirissä.

Voisiko työelämä muuttua hieman asenteiltaan suotuisammaksi osa-aikatöitä hakevia juuri psykiatrisesti leimattuja eläkeläisiä kohtaan? Miksi meille syrjäytetyille varhaiseläkeläisille ei haluta antaa edes mahdollisuutta kokeilla työntekoa joissakin sopivissa työtehtävissä? Vanhakantainen ajattelumalli psykiatriassa passittaisi skitsofreniadiagnosoidut suljettuihin ja tiukasti valvottuihin työpajoihin ja työsaleille. Toki kilpailutilanne työmarkkinoilla on olemassa oleva tosiasia ja monet vajaakuntoiset joutuvat tietenkin kilpailemaan samoista työtehtävistä vailla perussairauksia olevien työnhakijoiden kanssa. Silti ihmettelen vieläkin, että onko yhteiskunnallemme oikeasti varaa hukata potentiaalisten työkyvyttömyyseläkeläisten työpanos yhteiskunnassamme aiheuttaen samalla meille eläköityneille osattomuuden ja niukan toimeentulon vuosia pahimmillaan lopuksi ikää.

Työvoima- ja elinkeinoministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön pitäisi pyrkiä lisäämään radikaalisti varhaiseläkeläisten osallisuuden kokemista ja niukkaa toimeentulotasoa luomalla puitteet joustavammille työvoiman palkkausjärjestelmille ja vähentämällä jossain määrin jopa rasistista vainoa pahempaa skitsofreniakuntoutujien kohtelua vailla todellisia perusteita meikäläisten haitallisuudesta ja pahuudesta puhuttaessa. Meille kroonikkokuntoutujille annetaan kyllä tuomiot ikuiseen niukkuuteen lähes vailla mahdollisuuksia nousta sosiaalisessa hierarkiassa, ellei ole sairastumisvaihetta ennen jo onnistunut olemaan nousukas kansalainen. Herää sekin kysymys mieleeni edelleen, että olemmeko skitsofreniakuntoutujina sote-ammattilaisten ja kolmannen sektorin lypsylehmiä. Emme tarvitse sote-järjestelmää holhoustoimeksi vaan luomaan puitteita meidän kroonikkokuntoutujien ihmisarvoisemmalle elämälle osana suomalaista yhteiskuntaa!

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna 1978 Pirkkalaan. Muutin vuonna 2002 Tampereelle saunalliseen poikamiesasuntoon. Avioiduin vuoden 2008 syksyllä ja avioero koitti vuonna 2015. Asun toistaiseksi Oulun Rajakylässä. Edelleen iloa elämääni tuovat lähisukulaiset, harvat ystävät ja tietenkin erityisesti kaksi kouluikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä alkaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu