Uudet ideat eivät ole juuri koskaan politbyroo asia!

Markkinaehtoinen tuotteiden lanseeraaminen markkinoille on ekologisesti usein kestämätöntä ja ihmiselon kannalta merkityksetöntä tai jopa haitallista. Näinä aikoina puhutaan paljon IoT (Internet of Things) sovelluksista ja Big Data tiedonkeruun potentiaalista, vaikka konkreettisesti esitettynä internetin tiedonkeruujärjestelmillä ei voida osoittaa olevan mitään merkitystä myönteisessä mielessä ihmisten elämään vaan ehkä päinvastoin.

Mikä on tärkeää tietoa elämän kannalta ihmiselle ylipäätään? Olisiko tärkeintä elämässä tietää, että omaa edes jonkinlaisen sosiaalisen verkoston ja toimeentulomahdollisuuden. Tarvitseeko ihminen tietoa siitä, miten usein ja montako minuuttia on pölynimuria vuoden aikana käyttänyt. Paradoksi nykyisessä internetin mahdollistavassa tiedonkeruussa on se, että some-palveluiden tilastoinnit eivät pidä edes paikkaansa. Herääkin kysymys, onko Big Data tiedonkeruusovelluksissa mitään järkeä, jos nykyisetkään internet-palvelut eivät toimi avoimen rehellisesti?

Itse pidän elämää helpottavien ja jopa yhteiskunnallisten ideoiden miettimistä paljon tärkeämpänä kuin lypsää kansalaisilta rahaa tekniikan evoluutiokehityksen perusteella. Tuskin ymmärrämme monetkaan insinööritieteitä miettineetkään kansalaiset, että miten paljon jokin pieleen mennyt alkuideakin voi parhaimmillaan versoa erilaisia tuotekehityssuuntia. Siksi en ymmärrä, että lyttäämme ideoita yhteiskunnassamme tarkemmin perustelematta saati perehtymättä alkuideoihin. Itse päätäntävaltaa omaavana yrityskonsernin vaikuttajana miettisin yrityksen jatkopotentiaalia ja tulevaisuutta siinä määrin, että haluaisin luoda puitteet minituotekehitysryhmille osana konsernia. Onhan meillä tosiaan jo nyt valtiollinen TEKES tai nykyään Business Finland, mutta itse en usko valtiotason osaamiseen edes tai varsinkaan teknisten innovaatioiden arviointitahona.

Parhaat tekniset ideat syntyvät edelleen pienryhmissä tai yksittäisten kansalaisten ajatuksissa, eikä suuruus ole jatkossakaan uusien mullistavien teknisten ideoiden syntypaikka. ”Kavereille kans” -ajattelusta pitää päästä eroon sekä julkisten palveluiden että yrityssektorin piirissä tai muuten saamme kohta laittaa petäjäistä leivän sekaan ihan oikeasti, jos emme ole osana politbyroota eli valikoivan talousonnen väylän omaavia kansalaisia.

+1
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna 1978 Pirkkalaan. Muutin vuonna 2002 Tampereelle saunalliseen poikamiesasuntoon. Olen asunut kauden myös Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla 1993-94, varusmiespalveluksen yhteydessä silloisessa Kuoreveden Hallin ja Tikkakosken Ilmavoimien varuskunnissa, mielisairaalan suljetulla osastolla vuonna 2004 Pitkäniemen sairaalassa Nokialla kolmesti ja Peltolan mielisairaalan suljetulla osastolla Oulussa kahdesti vuonna 2015. Lisäksi asuin jopa opiskelijasoluasunnossa kausia vuoden 2003 aikana Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran kurssikeskuksessa. Avioiduin vuoden 2008 syksyllä ja avioero koitti vuonna 2015. Asun toistaiseksi Oulun Rajakylässä. Edelleen iloa elämääni tuovat lähisukuni, harvat ystävät ja tietenkin erityisesti kaksi kouluikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä alkaen. Esittelyni loppuun miete: Onkohan kateus ja ahneus toisiinsa sidoksissa olevia tunteita, kun sanoohan vanha suomalainen sananparsi, että "kateus vie kalatkin vedestä."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu