Valemuistoväittämillä halutaan murskata ihmisen identiteetti?

Usein julkisuudessa vähätellään ihmisten muistoja, että ne ovat vääristyneitä valemuistoja. Miksi emme voi myöntää, että on olemassa erilaisia ihmisiä, joista toisilla on enemmän konkreettisia muistoja kuin toisilla? Jos emme muista jonkun ihmisen nimeä varmasti 30 vuoden takaa, niin silti saatamme muistaa yhteiset hetket kyseisen henkilön kanssa ainakin osittain.

Ihminen voi muistaa poikkeuksellisia elämäntapahtumia jopa kahden vuoden ikäisenä ja hieman varhaisemmastakin lapsuudesta. Olenko itse sitten harvinainen ihminen, koska muistan elämäkertamuistissani hyvin vahvasti kaikki sekä myönteiset että kielteiset tunnepitoiset muistot taaperoikävaiheestani lähtien.

Nyt digitalisaation ja sosiaalisen median aikakaudella voidaan todentaa jotkut vanhat elämäntapahtumat tarkempaa tai ainakin se voidaan etsiä pilvitallenteista, että mitä joku on silloin ja silloin sanonut julkisesti. Muistan, kun eräs nuori nainen haastatteli minua 2010-luvun alussa omaelämäkertakirjani Kuntoutujan tie johdosta ja hän luki sieltä sitaatin itselleni. Kysyin vain tyhmänä, että kuka niin on sanonut.

Otaksun, että emme ihmisinä niinkään muista mitä olemme sanoneet tarkasti, mutta muistamme joitakin tunteikkaita elämäntapahtumia silti hyvin tarkasti. En ole varma omaanko sen verran autistista piirrettä itse, että en osaa kehittää valemuistoja vaan muistan elämäntapahtumia konkreettisina tapahtumina ja esimerkiksi traumakokemuksia muistan epätarkkana filminä tai videona omasta horisontistani.

Jos haluamme niin sosiaaliseen mediaan kytkettävä tekoäly voisi tulevaisuudessa oikaista meitä valemuistoissa ja itse olen tämän ajatuksen kannalla, koska kaikessa viestinnässä pitäisi pyrkiä totuudenmukaisuuteen.

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu