Valikoiva muistimme

Vahvat muistijäljet syntyvät joskus yllättäenkin!

Olen miettinyt muistijälkien valikoituvuutta ajattelussamme ja ajattelin tästä aiheesta kirjoittaa myös julkisen keskustelun avauksen. Itsekseni olen pohtinut, että joku saattaa muistaa oman henkilöhistoriansa hyvin negatiivisessa mielessä muistikuvien seurauksena, kun taas joku toinen henkilö suunnilleen vastaavilla elämänkokemuksilla muistaa elämäntarinansa olleen ihan hyvä. Olenkin sitä mieltä, että henkilön muistaessa päällimmäisenä negatiiviset tapahtumat elämässä, niin kyseinen kielteinen muistelu saattaa altistaa enemmän mielenterveyden häiriöille. Joskus muutaman minuutin kestäneestä romanttisesta kohtaamisesta saattaa jäädä elinikäinen jälki aivoituksiimme eli muistimme on todellakin erikoinen osa minuuttamme.

Kauna on muistelijan vihaisin muoto!

Kokemus muistikuvien mukaan väärinkohtelusta saattaa tehdä kenestä tahansa ihmisestä katkeroituneen ja jossain äärimmäisissä tilanteissa jopa kaunaisen. Muistikuvamme muovaavat ajatteluamme ja suhdetta elinympäristöömme hyvin vahvasti. Siksi olisikin tärkeää muistaa ajoittain pyrkiä elämään tässä hetkessä ja jättää mielentilaa haittaavat muistot taka-alalle. Ehkäpä psykologiset erot ajattelussa voivat johtaa siihen, että joku voi nähdä monien muiden mukaan rasittavankin ihmisen hyvänä tyyppinä.

Netissä ei saa oikeutta huutamalla Suomessa!

Itseriittoisina julkisina viestijöinä me blogikirjoittajat saatamme olla hyvinkin valikoivia ja sokeita oman erinomaisuutemme takia, vaikka realistinen käsitys omasta elämäntarinasta on pakosti kaikilla keski-ikäisillä ihmisillä jossain määrin kyseenalainen oman käyttäytymisen ja oikeamielisyyden suhteen. Voimme osoitella julkisesti esimerkiksi jotain meitä kohtaan väärintehnyttä läheistä tai viranomaista, mutta mitä se lopulta hyödyttää, kun Suomessa tai juuri missään muussakaan yhteiskunnassa ei jaeta oikeutta huutamalla.

Kunnon tyyppi vai negatiivisen tyypin arvio?

Muistelussa on vaaransa, jos esittää itsensä liian hyvänä tyyppinä, jolloin monien muistelua arvioivien mukaan kyseessä on juurikin itseriittoinen omakehua vilisevä ihmiskäsitys itsestä. Toisaalta moraaliltaan on erilaisia kansalaisia, eikä moraaliltaan huonompi voi nähdäkseni koskaan arvioida moraaliltaan parempaa ihmistä oikein, koska projisointi voi olla niin vahvaa. Toisin sanoen kyseenalaisen moraalin itse omaava arvioija peilaa omat tuntemukset ja omaa minuuttansa toiseen arvioitavana olevaan henkilöön. Vilpillä on silti aina sijansa muistelussa ja joskus hyvätahtoinen henkilö voi tahallaan muistaa jonkin asian väärin ja itsensä kannalta suotuisana tapahtumana, vaikka arvioijien mukaan kyse olikin epäsuotuisasta käyttäytymisestä.

Omien nettimuistojeni merkitys?

Netissä voimme julkaista ajatuksiamme ja tuntemuksiamme melko vapaasti. Itse pidän netin hyvänä puolena juuri omaa julkista nettihistoriaani, joka löytyy ainakin osittain edelleen netin arkistosivuilta. Oma nettihistoriani sisältää myös kyseenalaisia vaiheita, mutta silti olen onnistunut omasta mielestäni melko hyvin säilyttämään tasoni myös elämän heikkoina hetkinä vuoden 2004 kesästä alkaen. Laajan julkisen viestintäni takia olisi aivan ylipöyhkeää, jos väittäisin käyttäytyneeni aina netissä kunnolla. Olen tehnyt virheitä osittain myös psykoottisissa ajatuksissani, mutta silti voin kirjoittaa koko nettihistoriani alle nimmarini ja ottaa sanoistani vastuun koska tahansa.

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu