Vanhuus ei tule yksin, vaan vaivojen kanssa

Yleisesti ottaen ihminen lienee terveimmillään parikymppisenä nuorena, jos säästyy nuoruudessa lähinnä mielenterveydellisiltä ongelmilta.

Joskus mietin, että missä vaiheessa elämäni on ollut parhaimmillaan, enkä osaa enää sanoa oliko nuoruuteni ennen vaikeaa psyykkistä sairastumistani sittenkään aivan parasta aikaa.

Pelkästään omaa elämääni ajatellen parhaat vuoteni sijoittuvat silti nuoruuteeni. Nykyään iloa elämääni tuo lähinnä lapseni, vaikka olenkin hieman kremppana jo varhaiskeski-ikäisenä.

Toisin sanoen vanhetessa ihminen joutuu löytämään syyn elämän jatkumiselle useimmiten muista asioista kuin omasta erinomaisuudestaan.

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu