Venäjä tuskin muuttuu Putinin jälkeen

Hesari uutisoi juuri, että Carlsberg olutbrändi on Venäjällä hämärissä kytkennöissä.

Täällä Bulgariassa ainakin on tarjolla Carlsberg olutta. Itse luulin kyseistä olutta edelleen tanskalaiseksi. Kuluttajia varmaan turhaa alkaa leimata Venäjän tukijoiksi, jos EU ei saa venäläisiä tuotteita boikottiin.

Ja onhan Ukrainan tukemisen kannatus hieman vähentynyt ainakin entisen itäblokin alueella. Jotenkin Ukrainan sota pitäisi saada päättymään, mutta tuskin Ukraina yksin voi sanella ehdottomat rauhanehdot. Hirveä on tilanne, kun ihmisiä kuolee jatkuvasti ja Ukrainan sodan heijastusvaikutukset maailmantalouteen ovat myös selvät.

Venäjä kiistatta aloitti sodan, eikä Putinin Venäjä vaikuta haluavan luopua Ukrainan valloitustavoitteestaan ja mitä sitten tapahtuu, jos Venäjä saa Ukrainan haltuun. Putinin hallinto ihannoi avoimesti Josef Stalinin aikaista Neuvostoliittoa ja siksi on edelleen aiheellista kysyä, jääkö sota sittenkään vain Ukrainan maaperälle.

Ukraina saattaakin taistella koko itäisen Euroopan itsenäisyyden puolesta, vaikka ollaankin NATO jäsenvaltio, niin onko Yhdysvallat edelleen valmis tukemaan pitkäaikaisesti Ukrainaa ja pitää kiinni vielä NATO:n viidennestä artiklasta. Kuten muistaakseni presidentti Martti Ahtisaari sanoi, niin rauha maksaa ja Ahtisaari liputti vuosikymmeniä näkyvästi Natoon liittymisen puolesta, koska hänen mukaansa Suomen piti olla jo aikoja sitten mukana länsimaisen kulttuurin puolustusliitossa. Toisella tavalla varmasti ajatteli presidentti Tarja Halonen, joka ikimuistoisesti oikoi Venäjän presidentti Vladimir Putinin solmiota. Lopuksi Ahtisaaresta muistan saaneeni käsityksen, että hän kannatti rauhaan sotilaallista pakottamista eli hän oli tavallaan voimapolitiikan kannattaja, mutta miten me Suomesta käsin tai lähinnä Ukraina pakottaa Venäjän nyt rauhaan?

Venäjän ulkopoliittinen doktriini on ollut iät ja ajat pyrkimys alistaa kaikki naapurikansat oman hallintansa alle, jonka takia voidaan perustellusti sanoa, että Venäjä jatkaa samalla tavoin Putinin jälkeenkin. Toisin sanoen emme oletettavasti saa Venäjästä aitoa kauppakumppania vuosikymmeniin jos koskaan enää ennen kuin sukupolvet vaihtuu järkevämmin ajatteleviksi, vaikka Venäjän muuttumisen varaan tuskin kannattaa paljon uskoa.

Sekin olisi jotain jos emme näkisi Ukrainan sodan laajentumista, vaikka Ukraina on kauttaaltaan sotatannerta. Toivo rauhasta on silti olemassa, vaikka se taitaa ollakin melko ohutta, koska mitkään merkit eivät viittaa Venäjän haluun tehdä rauha, eikä eripurainen maailma kykene mitenkään pakottamaan Venäjää rauhaan. Edelliseen asiaan Venäjä saattaakin paljon laskea omaa strategiaansa ja viime kädessä ydinaseilla pelotteluun.