Voiko murhaaja paljastaa vahingossa itse itsensä internet-aikakaudella?

Jostain syystä aloin miettiä joitakin suomalaisia katoamistarinoita herättyäni keskellä yötä kesken unien.

Hankala varmaan on silti seuloa potentiaalisia murhaajia internetin aikakaudella, koska potentiaalisia epäiltyjä voi olla lukuisa määrä. Tuskin Suomen poliisilla on edes mahdollisuuksia tehdä niin suurta nettiurkinnan välityksellä tapahtuvaa seulontaa, että voitaisiin saada tietynlainen joukko epäiltyjä tiiviimpään tarkkailuun netin välityksellä. Murhaaja voi olla myös niin kylmäpäinen henkilö, että hän suorastaan välttelee edes klikkaamasta kadonneista murhan kohteena olevia nettijulkaisuja.

Olisi suuri asia suomalaiselle rikostutkinnalle, jos kuitenkin onnistuttaisiin saamaan kiinni esimerkiksi tamperelaisen nuoren Raisa Räisäsen katoamistapaus vuoden 1999 lokakuulta, jolloin ainakin omassa opinahjossani TTKK:lla oli silloin syysloman päättävä viikonloppu ja lisäksi Tampereella oli silloin EU-huippukokous. Eihän sitä tiedä, vaikka Suomessa olisikin jokunen sarjamurhaajaksi pätevä kansalainen, joka ei olekaan vielä jäänyt kiinni.

Kannattaa käyttää järkeä edelleen näinä aikoina, etenkin jos on yksin liikenteessä kaupungilla tai erämetsissä. Ehdottomasti on syytä pitää oma moderni kännykkä latauksessa ja aina ilmoittaa edes jollekin, että minne on menossa ja miten kauan aikoo reissussa olla. Lisäksi ennalta vieraiden ihmisten tapaaminen on hyvä järjestää aina ensimmäisinä kertoina julkisille paikoille, kuten kahvilaan tai muuhun vastaavaan paikkaan.

Toki myös nettiurkintaa vastustavien joukkio saattaisi jäädä selvään vähemmistöön, mikäli poliisi onnistuisi profiloinnin kautta löytämään peräti jonkun murhaajan. Tietenkin vanhoihin rikoksiin on liki mahdotonta saada enää oikeudessa pitävää näyttöä, vaikka epäilty olisikin vahvasti tiedossa. Siksi ainoa keino saada vanha murhamies kiinni on seurata potentiaalisen murhaajaepäillyn kaikkea viestiliikennettä ja some-käyttäytymistä, eikä sekään vielä riitä, vaan murhamiehen pitää joko itse tunnustaa tekonsa tai sitten pitää ilmaantua vielä yksi uhri lisää.

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu