Voiko Suomi enää saada menestystä urheilussa?

Otaksun, että lähivuosina emme saa kuin yksittäisiä arvokisamitalisteja ja siksi pitäisikin miettiä yhteiskunnassa, että miten saamme motivoitua nuorisoa enemmän liikkumaan ja lahjakkaimpia nuoria urheilemaan!

Huippu-urheilun siivellä elää moni johtaja ja poliitikko Suomessa. Urheilijat ovatkin monessa lajissa mannekiineja, jotka eivät itse välttämättä pääse juurikaan kiinni urheilussa pyöriviin rahavirtoihin.

Mikäli Suomi haluaa pärjätä vielä joskus kovassa kilpaurheilussa, niin silloin pitäisi löytää koko ajan pienevistä ikäluokista geneettisesti sopivimmat urheilijatyypit. Lisäksi nuoren urheilijan motivaatio harjoitteluun pitäisi olla kunnossa.

Kyseessä on kaiketi hyvin marginaalinen osa väestöä, jolla olisi edellytyksiä pärjätä huippu-urheilussa. Sisäsyntyinen motivaatio ei senkään merkitys aivan pieni taida olla, jos mielii pärjätä kovassa kansainvälisessä kilpailussa aina olympialaisia myöten.

Valmennusosaamista Suomessa kyllä löytyy, mutta vain pieni osa ikäluokkia enää urheilee tai harrastaa juuri mitään lajeja ja tässä lienee suora syy-yhteys siihen, että menestys jää monissa lajeissa jälkeen kansainvälisestä kärjestä. Onhan suomalaisten piirissä myös ajattelua, että muilla kansoilla on jotain vippaskonsteja, mutta itse en tähän ajattelumalliin usko.

Kovaa treeniä pitää tehdä ja vaikka treenaa itsensä liki hajalle, niin sekään ei ole vielä tae menestyksestä kansainvälisissä urheilutapahtumissa. Suomessa varmaan hukataan monia lahjakkuuksia eri lajeissa, koska vanhemmat ovat helisemässä lasten harrastuskustannusten kanssa.

Tätä maan tapaa ei tulla kovin helposti kääntämään, eikä me voida enää tavoitella kovin merkittävää menestystä urheilussa ainakaan, jos emme kykene muuttamaan nuorisokulttuuria liikuntaa ja muuta harrastustoimintaa motivoivammaksi.