Voiko täydellinen murha olla mahdollinen Suomessa? Voiko joukossamme vaeltaa vaanivia petoja?

Henkirikoksesta jää Suomessa tällä hetkellä lähes 100-varmasti kiinni, vaikka yhteiskuntamme jäseninä saattaa olla silti yksittäisiä kansalaisia, jotka miettivät henkirikoksen toteuttamista aivan tosissaan. Tapahtuuhan maassamme noin 100 henkirikosta vuositasolla ja päälle tulevat vielä epäselvät katoamistapaukset. Mielestäni henkirikoksia tehdään joko tiedostaen kiinnijäämisen riski tai sitten tappajat haluavat tehdä kaikkensa etteivät he edes jäisi kiinni teoistaan. Tuntuu siltä, että moni tappaja jopa pitää oikeusjärjestelmäämme naurettavana, eikä vapaudenmenestysrangaistuksella ole silloin mitään pelotevaikutusta. En kuitenkaan käsittele tässä kirjoituksessani tyhmää ja äkkipikaista tappamista, vaan haluan pohtia hieman potentiaalista murhaajatyyppiä, joka ei halua edes jäädä kiinni.

Miten tehdä täydellinen murha Suomessa tällä aikakaudella?

Murhaaminen voi onnistua täydellisenä vain otollisissa olosuhteissa. Parhaimmillaan murhaaja ja uhri eivät tunne entuudestaan, jolloin poliisi ei voi osata epäillä kyseistä henkilöä murhaajaksi. Murha toteutuu täydellisenä kärsivällisesti vaanimalla jopa vuosikausia odottamalla otollista uhria. Nykyään monilla on silti mukana seurantavälineenä kännykkä, jonka data voi kertoa sijainnin ja muuta tietoa puhelinoperaattorien tallenteiden kautta. Vaarallisinta on liikkua yksinään ilman kännykkää syrjäisillä ja vierailla seuduilla, jos ajatellee miten voisi jäädä selvittämättömän katoamisen ja henkirikoksen uhriksi. Toiset kansalaiset tuovat aina suojaa yksinäisille kansalaisille ja siksi esimerkiksi uusien henkilöiden tapaaminen on hyvä sopia julkisille paikoille. En pidä itse ainakaan mahdottomana, etteikö Suomessa voi olla henkirikoksiin addiktoituneita kansalaisia, jotka vaanivat potentiaalista uhria jopa vuosikymmeniä. Tietynlainen ihmistyyppi hakee jännitystä elämään hyvin kieroutuneiden tekojen seurauksena, vaikka äärimmäisen harvinainen ihmistyyppi saanee niin suuren tyydytyksen murhaamisesta, että kyseinen tyyppi ei osaa lopettaa fantasiansa toteutusta.

Lopuksi realismia!

Pitää kuitenkin muistaa, että selvittämättömän henkirikoksen uhriksi joutuminen on todella äärimmäisen harvinaista. Silti tietynlainen varovaisuus uusien ihmisten seurassa ainakin kahdestaan on paikallaan. Oman turvallisuutensa eteen voi myös tehdä paljon asioita ja omaan turvallisuuteen voi vaikuttaa. Joskus jopa luottamusta herättävä ihminen voi kyetä hirveisiin veritekoihin. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus lienee katoamistapaustenkin selviämisessä kansamme yhtenäisyys ja mediatiedotuksen suuri tavoittavuus kansamme keskuudessa. Toki myös poliisilla on monia keinoja enemmän selvittää henkirikoksia teknologian kehittymisen ansiosta. Silti pidän täysin mahdollisena tai jopa realismina, että yhteiskunnassamme on intohimolla ja jännityksellä tappamiseen suhtautuvia yksittäisiä kansalaisia joukossamme susina lammasten vaatteissa. Dekkarikulttuurin suosio Suomessa kertoo mielestäni, että tässä yllä kirjoittamani aihepiiri saattaa olla hyvin kiinnostava monille eli laittakaahan kommentteja kanssa aiheeseen liittyen.