Yksinäisyyden hoito on lyhytnäköistä ja aivan liian kallista!
Miten kalliiksi ihmisten yksinäisyys käy yhteiskunnallemme? Ei yhteiskunnalla ole varaa palkata kaikille halukkaille ystäväpalveluksi psykoterapeuttia.
Lisäksi inhimillinen kärsimys jota yksinäisyys yhteiskunnassamme teettää johtuu paljolti suomalaisten huonoista sosiaalisista valmiuksista ja sopeutumisongelmista. Yhteisöllinen asuminen on kaikin puolin halvempi ratkaisu helpottamaan kansalaisten tuskatilaa kuin kodeissa ramppaavat kiireiset kotihoitajat.
En kannata psykoterapeuttisten hoitojen lisäämistä sote-palveluiden piirissä, vaan kannatan lasten ja nuorten elämän tukemista heidän itsetuntoa vahvistavalla kasvatukselle, jolloin mahdollisimman moni tuleva aikuinen suomalainen osaa hakea itselleen muutakin seuraa kuin psykoterapeuttia.
Yksinäisyyden tuskaa voi vahvistaa se että yksinäisyydestä tehdään väkisin joku epänormaali tila.
Toki joku voi ahdistua yksinäisyydestä, se on normaalia, mutta yhtä normaalia on ahdistua pakotetusta sosiaalisuudesta.
Toki moni voi nauttia seurassa olemisesta, se on aivan normaalia, mutta yksinäisyydestäänkin voi nauttia, normaalia sekin. Monet haluavat välillä olla yksin, välillä seurassa, se on normaalimpaa kuin että haluaisi olla aina yksin, tai aina seurassa.
Yksinäisyys voi johtua puutteellisista sosiaalisista taidoista, se on valitettavaa ja johtaa varmasti sellaiseen tunteeseen että ei kelpaa tai jotain vastaavaa. Yleensä kuitenkin kuka vain jolla on sosiaalisia taitoja riittävästi, kelpaa kyllä. Sosiaalisten taitojen oppiminen ei kaikille aina ole helppoa, mutta niiden oppiminen helpottaa elämää, kun ei ole aina pakko olla yksin, kun tietää että osaa tarvittaessa selviytyä porukassa.
Jos kaipaa parempaa ystävyyttä, sellaista syvempää, siitä ei selviä sosiaalisilla taidoillakaan, se voi syntyä ilman sosiaalisia taitojakin, jos vain elämä johdattaa sellaiset ihmiset yhteen jotka sopivat toisilleen. Ystävyyskään ei aina ole helppoa, ei ainakaan jos siihen liittyy velvoittava tunne, riippuvuus.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kommentti Arto – kiitos siitä! Mitä mieltä ollaan, että onko monilla rima liian korkealla uusia ystävyyssuhteita muodostaessa? Itse olen ehkä jossain määrin autistinen eli saatan jättää yhteydenpidon kokonaan joidenkin frendien kanssa, vaikka en tee sitä tahallaan tai se taitaa olla muutenkin melko yleinen ilmiö, että ystävyyssuhde kuollee koska kumpikaan ei pidä enää yhteyttä. Oma ystäväpiirini on tällä hetkellä ihan kohtalaisen laaja itselleni, mutta voisihan se kiva just jotain vanhoja tuttuja vielä nähdä.
Ilmoita asiaton viesti