Kiihotuin kansanryhmää vastaan

Törmäsin Ylen uutiseen, joka kertoi 16.5.2019, että ulkomaalaiset ovat epäiltynä rikoksista suomalaisia useammin ja että ”seksuaalirikoksissa irakilaiset miehet ovat epäiltynä 12,8 kertaa useammin kuin suomalaiset miehet.” Kiihotuin tästä kansanryhmää vastaan. Pitäisikö nyt mittauttaa kiihottamislainsäädännön rajoja rikosilmoituksella?

Laki kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tehnee nimittäin nykymuodossaan edellä mainitun faktan kertomisesta kiihottamisrikoksen, koska kyseistä tietoa on levitetty yleisön keskuuteen. Kuten Päivi Räsäsenkin tapauksessa, tieto selvästikin on edelleen saatavilla, joten valtakunnansyyttäjän tulkinnan mukaan teko ei liene myöskään vanhentunut.

Allaoleva määrittely kiihottamisrikoksesta on peräisin lakipalveluita tarjoavan Minilex Oy:n sivustolta:

Kiihottamisrikos kohdistuu kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai uskonnolliseen ryhmään taikka niihin rinnastettavaan kansanryhmään. Yleensä kiihottamisrikos esiintyy rasistisena propagandana, jota levitetään yleisön keskuuteen. Kiihottamisrikoksella ei siten ole yksittäisiä asianomistajia, vaan rikos kohdistuu ryhmää vastaan. Kansallisella ryhmällä viitataan esimerkiksi somaleihin tai irakilaisiin.”

Lainsäädännössä puhutaan nimenomaan ”tiedosta tai mielipiteestä”. Minun on vaikea päätyä muunlaiseen tulkintaan, kuin että faktapohjaisen, Tilastokeskuksen tilastoon perustuvan tiedon levittäminen on siis lainsäädännön näkökulmasta kiihottamisrikos. Otsikkotasolla se on rikoslaissa samassa luvussa, kuin sotarikokset tai rikokset ihmisyyttä vastaan. Aika jäätävää totuuden kertomisesta!

Tuen perussuomalaisten aloitetta kiihottamislainsäädännön muuttamisesta niin, että tietoa ja mielipidettä koskeva kohta poistettaisiin. Lainkohta on järjetön, jos se on tulkittavissa niin, että se estää faktojen käsittelyä, julkistamista tai saatavilla pitämistä. Rikollisista mielipiteistä puhumattakaan.

Lisäksi kiihottamislainsäädännöstä on tullut poliittinen lyömäase, jonka tunnusmerkit täyttäviä mielipiteitä etsitään poliittisten vastustajien ja heidän kannattajiensa sosiaalisen median julkaisuista tiheällä kammalla. Lain alkuperäinen tarkoitus ja henki tuskin on ollut saada aikaan poliittisia noitavainoja ja kirjarovioita.

Tässä yhteydessä pitäisi myös hälytyskellojen soida melkoisen lujaa puhuttaessa sellaisten tulkinnanvaraisten asioiden, kuin ”vihapuheen” tai ”maalittamisen” kriminalisoinnista.

kimmokautio

Tolkun ääni hämäläisessä politiikassa. Asiantuntijatyössä leipänsä ansaitseva isä ja sanaseppo. Mielipiteeni ovat omiani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu