Taika-Jim tulee ja ratkaisee työvoimapulan

Työvoimapula on nykyisin jatkuva keskustelun aihe niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Keskustelua kuitenkin vaivaa tietty näköalattomuus ja laaja-alaisen yhteiskunnallisen ajattelun puute.

 

Avatakseni asiaa kerron alkuun pienen esimerkin yhteiskunnan itse luomasta työvoimapulasta:

 

Yliopistokoulutetuista sosiaalityöntekijöistä on pulaa. Sosionomin koulutuksella voi sijaistaa sosiaalityöntekijää menestyksekkäästi, mutta ei saada vakituista virkaa lakisääteisen pätevyyden puuttuessa.

 

Alemmalla tasolla korkeakoulutettuja sosionomeja työskentelee paljolti töissä, joissa pärjäisi vähemmälläkin koulutuksella.

 

Ratkotaanko tämä työvoimapula työperäisellä maahanmuutolla?

 

Vai löysättäisiinkö sittenkin muodollisia vaatimuksia ylätasolla, joka vapauttaa alemmalla tasolla sosionomien täyttämiä paikkoja, kun nämä siirtyvät paikkaamaan sosiaalityön työvoimapulaa ja vapauttavat puolestaan mielekkäitä työtehtäviä alemman koulutustason kansalaisille, jotka todennäköisesti ovat työttöminä tai työssä matalapalkka-aloilla, vaikka kykyä, taitoa ja tahtoa olisi ehkä täyttämään vähän isommatkin vaatimukset?

 

Näin muodolliset pätevyysvaatimukset luovat työvoimapulaa ja ongelma valuu ylätasolta alaspäin, kun matalamman koulutustason suomalaisille ei tahdo löytyä mielekkäitä töitä kohtuullisella palkalla.

 

Sosiaaliala on vain yksi tällainen ala. Jokainen voi miettiä, löytyykö vastaavia esimerkkejä omalta alalta. Niitä voi tuoda esimerkiksi keskusteluun alle.

 

 

Työvoimapulassa ja kohtaannossa onkin kyse laaja-alaisesta yhteiskunnallisesta ongelmasta, jonka typistäminen johonkin juupas-eipästelyyn työperäisestä maahanmuutosta, on varsin korkeasti koulutetulta Suomelta totaalinen rimanalitus.

 

Koulutuskeskeisyys ja tutkintouskovaisuus ovat ilmeisesti juurtuneet yhteiskuntaamme niin lujasti, että emme enää ymmärrä niitä kyseenalaistaa, vaikka ehkä pitäisi.

Oppivelvollisuuden laajennus on malliesimerkki tästä. Mitä se tuottaa? Entistä enemmän koulutusta, jonka arvo suhteellisesti laskee, kun sitä on enemmän.

 

Kysymys työvoimapulasta leikkaa läpi yhteiskunnan. Se on kulttuurinen, lainsäädännöllinen ja koulutusjärjestelmään, talouteen ja palkkatasoon vahvasti liittyvä kysymys. Pätevyysvaatimuksissa mitataan uskoa ihmiseen ja yksilön kykyyn oppia työ kuin työ vaikka sitten peruskoulupohjalta ponnistaen. Usein ne ovat aiheellisia ja tarpeellisia, mutta eivät läheskään aina perustu kestävästi mihinkään.

 

Näyttää siltä, että me yliarvostamme rajusti akateemista koulutusta ja korkeakoulututkintoja, mutta samaan aikaan myös rajusti aliarvostamme ammatillisia perustutkintoja ja lukio-opintoja, puhumattakaan peruskoulun arvosta.

 

Muistamme kyllä kehuskella laadukkaalla peruskoulujärjestelmällämme juhlapuheissa tämän tästä, mutta mikä on peruskoulun varaan jääneen suomalaisen todellinen arvo?

 

Usein se on lukea työttömänä työpaikkailmoituksista, kuinka joka paikkaan odotetaan korkeakoulupapereita ja osallistua lopulta työkykyisenä kuntouttavaan työtoimintaan, koska työttömyys pitkittyy. Lehdistä saa lukea viisaiden ja koulutettujen ihmisten moittivan työhaluttomaksi.

 

 

Suuret ikäluokat muistanevat ajan, kun valtion virastoissa tai vaikkapa pankeissa pärjäsi kansakoulupohjalla. Avainasemassa olivat hoksottimet, ahkeruus, vastuunkanto ja luottamus. Nykyisin odotusarvo on tutkinnossa, kaikki muu on vähän sinnepäin.

 

Eikö ole jokseenkin mieletöntä, että entisaikojen kansakoulupohjalla pystyi kaikenlaiseen, mutta sittemmin hurjasti kehittynyt ja maailman mittakaavassa varsin kilpailukykyinen peruskoulumme ei tänä päivänä muka riitä enää mihinkään?

 

Silti ulkomailta voidaan koska tahansa tuoda joku kielitaidoton Taika-Jim, joka ratkaisee työvoimapulan.

+7
kimmokautio
Perussuomalaiset Hämeenlinna

Perussuomalainen tolkun ääni hämäläisessä politiikassa. Asiantuntijatyössä leipänsä ansaitseva isä ja sanaseppo. Mielipiteeni ovat omiani. http://www.kimmokautio.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu