Täysillä päin seinää

Suomessa sen paremmin päättäjät kuin kansakaan eivät taida kunnolla ymmärtää, millaiseen monttuun olemme putoamassa seisomalla yhä tiukasti EU-rintamassa. Se on se sama monttu, jota on ryhdytty kaivamaan vuoden 1995 alusta liittyessämme Euroopan unioniin ja jota yhä syvennettiin, kun Suomi liitettiin jäseneksi myös euroalueeseen.

Sen seurausta ovat lukuisien EU:n ”ainutkertaisten”, ”tarkkarajaisten” ja ”määrämittaisten” tukipakettien loputon virta, Venäjän vastaiset pakotteet, ”vihreä siirtymä” ja kaikki muu eurohumppa, johon olemme olleet käytännössä pakotettuja osallistumaan.

Vasta pääsimme edellisestä lähes 800 miljardin eurotukipaketista, josta rehellistä tappiota suomalaisten kannettavaksi tuli reilut neljä miljardia euroa. Asiantuntevien arvioiden mukaan seuraava tukipaketti olisi kokoluokkaa 2000 miljardia! Jos maksuosuudet paketista ovat samaa luokkaa, kuin edellisessä paketissa, suomalainen veronmaksaja kuittaa peräti 10 miljardin laskun!

***

EU-jäsenyyden aika on ollut kansallisen hävityksen aikaa. Millainen valtio tai millainen kansa hävittää vapaaehtoisesti alle kolmessa vuosikymmenessä itsenäisyytensä, oman rahansa, taloudellisen suvereniteettinsa sekä ulkopoliittisen, kaikkialla maailmassa tunnetun ja tunnustetun sillanrakentajan perintönsä, jonka uskottavuutta ja luotettavuutta maailman silmissä suuret valtiomiehemme Paasikivi ja Kekkonen työllä ja tuskalla rakensivat ja varjelivat?

Nykyisen valtionjohdon hätääntynyt tempoilu vuosikymmeniä aikaa kestäneen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjamme kanssa Ukrainan sodan takia ja edellä mainittu ”EU-rintama” yhdessä ovat tuottaneet ja tuottamassa Suomen kansalle niin jättimäiset hyvinvointitappiot, että sitä on vaikea käsittää.

Kyse on sekä omasta valuutasta luopumisesta aiheutuneista kilpailukykytappioista että puhtaasti epäonnistuneen eurovaluutan pystyssä pitämiseen tuhlatuista miljardeista. Venäjän vastaisilla pakotteilla idänkauppa on ajettu täysillä päin seinää. Suomi on huutanut työvoimapulaa ja osaajapulaa vuosia, mutta nyt meillä on varaa tehdä maassamme asuva idänkaupan osaaminenkin kertaheitolla hyödyttömäksi.

***

On ikävää sanoa tämä, minkä nyt sanon, tiedostaen, että totuuden puhujalla ei ole yösijaa, mutta Suomella olisi ollut myös vaihtoehtoja, vaikka niitä ei tässä pyhässä vihassa nyt haluta nähdä lainkaan.

Aitoon puolueettomuuspolitiikkaan palaaminen on edelleen ihan todellinen politiikkavaihtoehto. Aitoon puolueettomuuspolitiikkaan nojaten Suomi olisi voinut toimia toisin. Puolueettomuuspolitiikka ei olisi mitenkään estänyt Suomea toteamasta Venäjän hyökkäystä Ukrainaan oikeudettomaksi hyökkäykseksi suvereenia valtiota vastaan. Se ei estäisi meitä toimittamasta Ukrainaan sodassa erittäin tarpeellista suoja- ja lääkintävarustusta tai antamasta rahallista tukea.

Me olisimme kuitenkin voineet itsenäisenä valtiona jättää toimittamatta tappavia aseita ja pysyä pois pakoterintamasta vedoten puolueettomuuteen. Siten voisimme olla päätymättä Venäjän vihamielisiksi katsomien maiden listalle. Meidän tulisi varmistaa ennen kaikkea omat kansalliset etumme ja kansallinen itsesäilytys maailman myllerryksessä. Samalla puolueettoman Suomen tulisi tietenkin toimia erittäin painokkaasti diplomatian ja vuoropuhelun puolesta, rauhan aikaansaamiseksi.

***

Joku varmasti tässä kohtaa kysyy mielessään ikuisuuskysymyksen, mitä muut meistä ajattelisivat, jos emme osallistuisi pakoterintamaan? Samaa kysymystä voidaan kysyä monissa muissakin kysymyksissä. Mitä muut meistä ajattelevat, jos emme osallistu kehitysapuun tai pakolaisten vastaanottamiseen Lähi-idästä tai Afrikasta? Mitä muut meistä ajattelevat, jos emme osallistu EU:n elvytyspakettiin? Sen miettiminen, mitä muut meistä tai minusta ajattelevat, on varmin tapa päätyä aikaan, paikkaan ja tilaan, jossa ei oikeastaan edes halua olla, kun on tullut kuunneltua kaikkea muuta, paitsi itseään.

Kysymyksiin, miksi emme osallistu, voisi aivan hyvin vastata, että talouspakotteet ovat aikamme sotatoimia, jotka kohdistuvat Venäjän kansaan. Kansan laittaminen vastuuseen diktaattorinsa toimista tuntuu väärältä. Se kuulostaa perusteluna lähinnä terroristijohtaja Osama Bin Ladenin perustelulta, että länsimaiden kansalaiset ovat valinneet johtajansa, joten he ovat vastuussa. Paitsi että Bin Laden puhui demokratiasta, jota Venäjän kansan rankaisemista vaativat eivät Venäjän tunnusta olevan.

On muistettava, että Ukrainan sota ei ole ensimmäinen sota, jota elossa olevat sukupolvemme todistavat. Maailmalla on sodittu ja hyökkäilty oikeudetta ennenkin, emmekä me ole niidenkään johdosta päättäneet tuhota omaa talouttamme lopullisesti.

Yhdysvaltain hyökättyä härskisti tekaistuin perustein Irakiin vuonna 2003, ei Suomessa nähty lähellekään tällaista amerikkalaisten tuotteiden ja palvelujen laajamittaista boikottia ja lähes täydellistä kauppasaartoa. Nyt sen sijaan ajamme täysillä päin seinää.

On täysin ymmärrettävää, ettei haluta rahoittaa Putinin sotakonetta, mutta miksi me lopetamme myös hyödykkeiden myymisen venäläisille? Käsittääkseni tavaroiden ja palvelujen viennissä raha liikkuu meille päin. Ajattelutapamme on äärimmäisen naiivi.

Lällällää, venäläiset! Ettepä saa nyt länkkärihampurilaisia tai uutta iPhonea!

***

Suomi on nyt eduskuntaa ja lähes ylintä valtionjohtoa myöten lähtenyt mukaan helppohintaiseen kohkaamiseen Venäjän uhasta ja Nato-jäsenyydestä ratkaisuna itsenäisyyden turvaamiseksi, vaikka Suomeen ei ole varsinaisesti kohdistunut mitään uutta uhkaa. Selkosuomeksi Venäjän esittämät uhkailut tulisi lukea näin:

”Emme odota teiltä mitään muutoksia, eläkää rauhassa. Muutoksia tulee, jos lähdette tempoilemaan Nato-tielle.”

Miksi tällainen meitä säikyttelee, on minun ymmärrykseni ulkopuolella. Sehän tarkoittaa, että valtionjohto voi istua tiukasti käsiensä päällä, aivan kuten normaalioloissakin. Kun tyynellä säällä ei saa mitään aikaiseksi, niin miksi nyt lähteä räpiköimään?

Turvallisuusympäristö on kuulemma muuttunut siksi, että Venäjä on turvautunut ”menneisyyden keinoihin”, kuten jotkut sanovat. Vanhaan tuttuun tautiin tepsivät vanhat tutut lääkkeet, ei tarvita kokeellista Nato-rokotetta. Lääkäri, ei tuomari, voi määrätä tutun reseptin: Riittävän pitkä kuuri puolueettomuuspolitiikkaa ja suomettuneisuuden traumoista sekä r****vihasta kärsiville kaksi hernettä kolmesti päivässä molempiin sieraimiin.

***

Surullista on, että emme näytä oikeastaan kokevan mitään kollektiivista kansallista ylpeyttä historiastamme ja itsenäisyytemme läpi vuosikymennet turvanneesta puolueettomuuspolitiikasta, vaan kysymys on pikemminkin kansaa jakava. Kansan ymmärrys voi olla vajavaista, mutta kyse voi myös olla harhasta. Osalle menneisyytemme, joka mahdollisti nousumme pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi ja mallimaaksi maailmalle, on suorastaan traumaattinen ja häpeällinen ja tämä porukka parkuu äänekkäästi. Ehkä enemmistö on tässäkin asiassa hiljainen.

Suomalaisuutta osuvasti kuvaavaa kylläkin on se, että käytämme itse menneisyydestämme Keski-Euroopassa keksittyä ”suomettumisen” pilkallista käsitettä. Osa suorastaan häpeää kaikkea muuta leimallisesti suomalaista, paitsi venäläisiä tappaneita esi-isiämme ja tekee kaikkensa pestäkseen historian tahrat pyrkimällä liittämään Suomi kaikkiin mahdollisiin läntisiin liittoumiin, joita kuvitella saattaa. Yhdistääköhän meitä lopulta oikeastaan mikään muu, kuin pyhä ”r****viha”?

Rasismisyytökset ovat vaienneet, kun kollektiivinen viha yllättäen yhdistää. Kanssakansalaisten haukkuminen natseiksikin on kotimaassa vaiennut, kun Ukrainassa on ihka aitoja pilvin pimein, mutta sitäkään ei voi nyt tunnustaa, koska Putin sanoi niin. Koska onhan niin, että jos Putin väittää Venäjällä, että yksi ynnä yksi on kaksi, se on siitä hetkestä eteenpäin kolme kautta koko läntisen ”arvoyhteisön”. Jokainen, joka sen jälkeen väittää, että yksi ynnä yksi on kaksi, on putinisti ja Venäjän trolli.

***

Seuraava askel itsenäisyyden hukkaamisen tiellä lienee ulkopoliittisesta toimintavapaudesta luopuminen ja Suomen budjettisuvereniteetin luovutus, joka on vain ajan kysymys, koska euroeroon täällä ei ole kanttia. Eduskunnassa on istunut useita kausia itseään kansallismielisenä pitäviä edustajia. Tulos on 0 toimenpidealoitetta eurosta irtautumiseksi ja oman valuutan palauttamiseksi.

Tämä siitä huolimatta,että valuuttakysymys on ollut koko ajan akuutimpi kysymys, kuin Nato nyt, mutta keskustelu on kokonaan käymättä. Verraten tähän turvallisuusympäristökeskusteluun, talousympäristö on muuttunut sen seitsemän kertaa ja viitteet euron haitallisuudesta Suomelle ovat täysin selvät, mutta eipä ole näkynyt ajankohtaiskeskustelua eurojäsenyyden mielekkyydestä.

Viime kädessä pitäisi kai kysyä, että mitä me tällä niin sanotulla itsenäisyydellämme oikeastaan edes teemme? Emmehän me uskalla enää käyttää sitä kansalliseksi eduksi missään tilanteessa, vaan laulamme muiden mukana samat laulut ja teemme perässä samat virheet.