”Ukrainalaiset taistelevat vapauden puolesta”

Kirjoitin toissapäivänä, 12.4.2022 blogissani ”Puolueettomuus ei ole vanhentunutta, vaan se olisi ajankohtaisempaa, kuin koskaan” seuraavaa:

”Ukrainassa käydään nyt moraalista sijaissotaa, jossa suuri paha on hyökännyt pienen ja viattoman kimppuun. Tämän moraalisen sijaissodan tarkoituksena on padota Kiinan ja Venäjän vaikutusvallan nousua vedoten arvoihin. Käynnissä on olevinaan hyvän ja pahan taistelu, jossa kaikkien tulisi asettua hyvän puolelle; moraalisesti oikealle puolelle historiaa, toisin sanoen Yhdysvaltain etupiiriin.

Eurooppalaiset ja suomalaiset päättäjät, nämä suuret liberaalit moraalisaarnaajat, kauhistelevat sodan kauheuksia ja toistelevat lauseita, kuten ”Ukrainalla on oikeus”. Moraaliset argumentit ovat tietysti vaaleanpunaisen söpöjä ja oikein, mutta niiden toistelijoille on varattu tässä pelissä vain hyödyllisten idioottien roolit moraalisen sijaissodan tukijoina.”

Monet suomalaisista suurista moraalisaarnaajista toistelevat lausetta ”Ukraina taistelee vapauden puolesta”.

Mutta minkä vapauden?

***

Aatehistoriasta voimme löytää ainakin kahdenlaista vapautta; positiivista ja negatiivista. Havainnollistakaamme asiaa seuraavalla tarinalla, joka on lainattu Stanfordin filosofian tietosanakirjasta:

”Kuvittele, että ajat autolla kaupungin läpi ja tulet risteykseen. Käännyt vasemmalle, mutta kukaan ei pakottanut sinua menemään suuntaan tai toiseen. Tulet seuraavaan risteykseen. Käännyt oikealle, mutta kukaan ei estänyt sinua menemästä vasemmalle tai suoraan. Liikenteestä ei puhuta, eikä kiertoteitä tai poliisin tiesulkuja ole, joten olet kuljettajana täysin vapaa.

Kuva tilanteestasi saattaa kuitenkin muuttua varsin dramaattisesti, jos otamme huomioon, että syy siihen, miksi menit vasemmalle ja sitten oikealle, on se, että olet riippuvainen savukkeista ja haluat epätoivoisesti päästä ostamaan tupakkaa ennen kauppojen sulkeutumista.

Ajamisen sijaan tunnet, että sinua ajetaan, sillä tupakanhimo saa sinut hallitsemattomasti kääntämään rattia ensin vasemmalle ja sitten oikealle. Lisäksi olet täysin tietoinen siitä, että risteyksessä oikealle kääntyminen tarkoittaa, että myöhästyt todennäköisesti junasta, jonka piti viedä sinut tapaamiseen, jota pidät erittäin tärkeänä. Haluat olla vapaa tästä irrationaalisesta halusta, joka ei vain uhkaa terveyttäsi, vaan myös estää sinua juuri nyt tekemästä sitä, mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä.”

Yhtäältä voimme ajatella vapautta negatiivisena, esteiden puuttumisena. Jos luemme tarinaa tässä tarkoituksessa, näyttää siltä, että olet vapaa. Toisaalta ollaksesi positiivisesti vapaa, sinulla tulisi olla kyky hallita tilannetta. Tässä mielessä et näytäkään enää niin vapaalta.

Negatiivisessa vapaudessa on siis yksinkertaistettuna kyse siitä, kuinka monta ovea on avoinna, positiivisessa enemmänkin siitä, että kulkee oikeista ovista, oikeista syistä.

Ranskalaisfilosofi Jean-Paul Sartre ja Itävallan juutalainen, logoterapian kehittäjä ja keskitysleireiltä selvinnyt Viktor E. Frankl olivat intellektuelleja, joiden radikaalin positiivisen vapauden pääajatukset kulkivat samanlaisia polkuja ja nousivat toisen maailmansodan tavallisille ihmisille aiheuttamasta ahdingosta.

Sartrelle kyky ajatella tekee ihmisestä vapaan. Mikään ihmisen ulkopuolinen ei voi siihen vaikuttaa. Ihminen valitsee itsensä jonkinlaisena joka hetki uudestaan. Vaikka asioihin ympärillään ei välttämättä voi vaikuttaa, oman suhtautumisensa voi aina valita.

Kun elää Auschwitzin kaltaisissa oloissa, kuten Frankl, voi tarkoitusta ja iloa löytää valonsäteistä, leivänmuruista tai rakkaudesta, johon pahinkaan kiduttaja ei pysty. Frankl päätyi samaan johtopäätökseen, kuin Sartre: Hirvittävissäkin oloissa voi suojella valinnan vapautta ja mielen itsenäisyyttä.

***

Sartrelaisen eksistentialismin kriitikot varoittelevat nihilismiin vajoamisesta. Liberaalit puolestaan varoittavat, että positiivisen vapauden käsite pitää sisällään autoritäärisyyden vaaran. Rehellisyyden nimissä näin varmasti on. Tästä näkökulmasta on kuitenkin helppoa peilata Ukrainan sodan turhuutta ”tavallisen ihmisen” kannalta.

Ei ole mitenkään välttämätöntä nähdä yhteiskuntaa demokraattisena, puhumattakaan että valtion tasolla toteutuva tai toteutumatta jäävä länsi-integraatio olisi tavallisen ukrainalaisen positiivisen vapauden kannalta mitenkään merkityksellistä.

Entäpä negatiivisen vapauden kontekstissa? Kuten edellä kuvasin, negatiivinen vapaus on esteiden puuttumista. Sillä tarkoitetaan vapautta ulkoa tulevasta pakottamisesta. Tässä käsityksessä yksilö siis on vapaa, jos toiset ihmiset tai instituutiot eivät puutu ruumiilliseen koskemattomuuteen, omaisuuteen tai sopimusvapauteen.

Demokraattiset oikeusvaltiot voi tunnistaa käytännössä negatiivisen ja positiivisen vapauden kompromisseiksi.

On hyvä muistaa, että Ukrainaan valtiona kohdistui ennen sotaa Venäjän taholta vaatimuksia sitoutua Suomen kaltaiseen asemaan neutraalina maana, idän ja lännen välissä. Samanlaisia vaatimuksia on esitetty myös rauhan ehdoiksi. Me suomalaiset – tai ainakin rehellisimmät meistä – tiedämme varsin hyvin, että Suomi oli neutraalina ja EU:n ulkopuolisena valtiona länsimainen oikeusvaltio ja oikea demokratian mallimaa.

EU-jäsenyys ei ole demokratiatilannetta Suomessa parantanut millään tapaa ja Naton jäseniä emme ole. EU- ja eurojäsenyytemme ovat kyllä tuoneet meidät tilanteeseen, jossa itsenäisen toisin toimimisen mahdollisuutta ei monissakaan tapauksissa aidosti näytä olevan aiheuttamatta pahaa verta tai ”mainehaittaa”. Lähes kaikki uusi lainsäädäntömme tulee Brysselistä. Kaikissa euron pelastuspaketeissa, Venäjän vastaisessa rintamassa ja pakotepolitiikassa on oltava mukana, vaikka tästä kaikesta on sekä idänsuhteillemme että taloudellemme pelkkää vahinkoa.

Suomen oman historian valossa on melko mieletöntä sanoa, että ukrainalaisten negatiivinenkaan vapaus olisi millään tavalla ollut uhattuna, vaikka maa olisi sitoutunut neutraliteettiin jo kauan sitten, ottamatta minkäänlaista riskiä sodan syttymisestä tämän onnettoman länsi-integraation takia, minkä me suomalaiset olemme kokeneet. Meillä on riittävästi kokemusta nähdäksemme, ettei tämä mitään autuutta kenellekään takaa, ei valtiolle eikä varsinkaan kansalaisille. Me kehityimme länsimaiseksi demokratiaksi ja oikeusvaltioksi hyvissä väleissä Neuvostoliiton kanssa.

Sen seurauksena, ettei Ukraina halunnut sitoutua neutraliteettiin, kansalaisten negatiivinen vapaus on heikossa hapessa nyt, kun sota rajoittaa sitä. Valtion neutraliteetti ei ole demokratiaa, oikeusvaltioperiaatteita tai yksilön vapauksia rajoittava tekijä.

Maailman valtioista kansainvälisen oikeuden tarkoittamassa mielessä puolueettomia on vain 10 prosenttia. Economist Intelligence Unitin vuoden 2021 demokratiaindeksin kymmenestä kärkimaasta 40 prosenttia on puolueettomia maita. Puolueettomuus on usein demokratian turva, mutta harvoin sen este.

Vapaus, jonka puolesta urheiden ukrainalaisten sanotaan nyt taistelevan, on tosiasiassa lähinnä läpeensä korruptoituneen valtion johtajien vapautta kekkuloida kansankuntansa kaapin päällä, läntisen suurvaltaeliitin talutusnuorassa ja pelata valtapelejään kansansa kustannuksella.

Vai onko sittenkin niin, että onnellisin on kansalainen, joka ei omista mitään?  Kansalainen, jolla ei ole mitään muuta jäljellä tämän turhan sodan jälkeen, kuin kaatuneita läheisiä, sukulaisia ja ystäviä sekä poltettu maa? No, onneksi on sentään vapaus.

***

Suomalainen Nato-haukka ja suuri moraalisaarnaaja ovat näinä aikoina hyvin usein sama henkilö, jolla on kaksi korttipakkaa. Suuri moraalisaarnaaja sanoo, että Ukrainan kansalla pitää olla oikeus päättää, liittyykö maa Natoon, mutta samaan aikaan hän haluaa evätä Suomen kansalta oikeuden päättää samasta asiasta. Lieköhän omatunto puhdas, jos kaiken tämän jälkeen pääsee lähettämään terveisensä Ukrainaan: ”Minä sain Nato-unelmani, se on maksettu teidän uhrauksillanne.” 

Suuri moraalisaarnaaja saarnaa paljon myös solidaarisuudesta, mutta harvoin näkee omaa kaksinaismoralismiaan, hyvesignalointiaan, hyväksikäyttöään ja opportunismiaan. Voisimme pitää hiljaisen hetken, jos emme muuhun kykene, kuin jeesustelemaan arvoista ja moraalisista oikeutuksista, joista emme edes itse sanottavasti piittaa.

”Ihmiseltä voidaan ottaa pois kaikki, paitsi yksi asia: viimeinen ihmisen vapauksista – valita oma asenne missä tahansa olosuhteessa, valita oma tie.”

– Viktor Frankl