Valtionjohto kiillottaa kulisseja – suomalaisilla on paha olla

Eilen olemme lukeneet uutisista Suomen saaneen langettavan tuomion Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomisesta, kun täältä palautettu turvapaikanhakija surmattiin kotimaassaan Irakissa. Ikävä juttu ja on tietenkin selvää, ettei ole kenenkään tavoite, että kukaan joutuisi ”turvapaikkajärjestelmän uhriksi”.

Ministerit Maria Ohisalo ja Li Andersson sekä lukuisat muut punavihreät poliitikot esittivätkin heti painokkaita puheenvuoroja siitä, että suomalaiseen turvapaikkapolitiikkaan tarvitaan kiireellistä suunnanmuutosta, ettei tällaista tapahdu enää koskaan.

Perspektiivi- ja mittakaavaharhojen välttämiseksi haluan kuitenkin muistuttaa, että tällä täsmälleen samalla turvapaikkajärjestelmällä on myös suomalaiset uhrinsa, joille etenkään maamme sisäministerin ei tulisi pyllistää. Arvoisa sisäministeri Ohisalo, myös näistä uhreista jokainen on liikaa. Oletteko te Suomen vai Irakin sisäministeri?

Lukuisia suomalaisia tyttöjä, naisia ja jopa mummoja on raiskattu ja useita suomalaisia on menettänyt henkensä turvapaikanhakijoiden toimesta tähän päivään mennessä. Ovatko näissä tapauksissa näiden samaisten punavihreiden poliitikkojen sormet osoittaneet liian löysän turvapaikkapolitiikan suuntaan? No eivät ole, vaan he ovat keskittyneet toistelemaan ”mutta kun ihmisoikeudet…” Ei ole kuultu ”ei enää koskaan” -fraaseja.

Tämä osoittaa hyvesignaloivien poliitikkojen prioriteetit. Tärkeintä on näyttää muiden silmissä hyvältä ja hyveelliseltä, niin henkilökohtaisesti, kuin valtiona kansainvälisesti. Tärkeämpää on se, mitä muut meistä ajattelevat, kuin miten meillä itseasiassa menee. Siksi jaamme auliisti rahaa ympäri maailmaa, johtavien poliitikkojemme seistessä Welcome -kylttien kanssa kaikkia halukkaita tulijoita vastassa.

Suomi on kaikenlaisten kansainvälisten kulissiavioliittojen suhteen moniavioinen, mutta kulissien takana suomalaisilla on paha olla. Avioerossa eurostakin menisi puolet omaisuudesta, kun ääliöt jättivät aikanaan avioehdon solmimatta. Valtiomiestaidon puutteessaan poliitikot voivat rauhassa istua käsiensä päällä ja antaa itselleen synninpäästön: ”ei mahda mitään, kun ollaan sitouduttu”. Tässä ollaan, eikä muuta voida, kuin riidellä keskenämme.

Kuka huolehtisi omasta maasta ja kansasta? Mikä ihmisoikeustuomioistuin ottaisi edes käsittelyyn raiskattujen ja surmattujen suomalaisten ihmisoikeudet? Ei niin mikään. Ei liene olemassa mitään sellaista instituutiota, joka nuhtelisi ja toruisi Suomea, koska maahan on päästetty turvaa hakemaan ihmisiä, jotka ovat pikemminkin turvallisuusuhka, kuin turvan tarpeessa. Yksikään kansainvaellusten lähtömaista ei ole tainnut myöskään korvata turvapaikanhakijoiden uhrien kipua ja särkyä, kuten Suomi nyt tekee. Ja kun kukaan ei toru eikä tuomitse, oman maan ja kansan mitätöinti saa jatkua.

kimmokautio

Tolkun ääni hämäläisessä politiikassa. Asiantuntijatyössä leipänsä ansaitseva isä ja sanaseppo. Mielipiteeni ovat omiani.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu