Yleissivistävän koulutuksen jälkeen, yläasteen ja mahdollisen lukion, pitäisi aloittaa urapolku. Työnantajan mielestä olisi kiva, jos työhakijalla olisi jotain osaamista. Ja ehkä joku lappu joltain alalta.

Mestari / kisälli järjestelmässä osaamista hiottiin vuosia mestarin tiukan katseen alla. Nykyisestä ammattikoulusta kuuluu, että vain kourallisen valmistuneista oikeasti uskaltaisi antaa tehdä vaikka sähkötöitä (jos asentajan koulutus takana)

Missä määrin koulutus antaa osaamisen ja missä määrin osaaminen syntyy työpaikalla ja todistus koulutuksesta on jonninjoutava lappu kädessä?

Jos nyt käytän hienoa sanaa ”vahvistusharha” koulutuksen nimeen vannovat tutkijat. Hehän ”opiskelevat” työkseen aina lisää ja lisää aiheestaan. Tämä joukko on kuitenkin poikkeus suuresta massasta jotka tekevät tätä teoriaa käytännössä. Hyvä kauppamies hio vaikka sosiaalisia taitojaan kohtaamalla asiakkaita ei lukemalla uusinta painosta jostain opuksesta (merkonomi).

Tämän kaiken luulisi olevan päivänselvää. Työssäoppiminen, työharjoittelu, oppisopimuskoulutus (töissä) jne. palvelevat yrityksen, yrittäjän, työnantajan intressejä ei jonkun kurssin x suorittaminen.

Monen alan teoreettiseksi pohjaksi riittää lukio, ammattikoulun puolella yläaste. Jonkun lääkärin tarvitsee esim. tietysti opiskella alansa teoriaa ja paljon.

Väite kuuluu, että ”ihmisellä on vääränlainen koulutus tämänhetkisen työvoimatarpeen näkökulmasta”. Itse väitän, että jos eksakti vaadittava koulutustodistus puuttuukin, jää täysin avoimeksi kuinka monella olisi vaadittavaa osaamista työvoimatarpeen paikkaamiseksi.

Pari esimerkkiä. Meillä on opettaja ja erityisopettaja, mutta toisaalta koulunkäyntiavustaja ja sijaiset. Ja sitten meillä on sairaanhoitaja, lähihoitaja, hoiva-avustaja, henkilökohtainen avustaja, omaishoitaja. Sitten voidaan miettiä kuka osaa ja mitä ja mitä eroa työnkuvassa oikeasti on työn tasolla.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on hidas, kankea eikä kovin loistavasti palvele työelämän tarpeita. Koulutusta arvostetaan enemmän kuin osaamista. Tämän voisi väittää olevan ikärasismin osatekijä. Vaatimuksia erilaisiin lappuihin, mikä koulutustaso nyt oikeasti tarvitaan mihinkin työhön, tulisi höllentää ja tarkastella sitä mitenköhän itse työ henkilöltä x mahtaisikaan onnistua. Eri opintoja tulisi harvalla kammalla hyväksyä toiseen tutkintoon jos sellainen nyt todella on pakko suorittaa. Ja tietysti tutkintojen välillä tulisi pystyä joustavammin liikkumaan (tietyin poikkeuksin tietysti kosmetologin tuskin pitäisi suora päästä suorittamaan oikeustieteellisen opintoja).

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010366181.html

Hallitus on vaikeuttanut alan­vaihtoa, mutta tutkijan mukaan ongelmia on myös koulutus­järjestelmässä: ”Amerikkalainen systeemi olisi täysin mahdollinen”