Ideologia on vain kuorrutusta

”Uskonnollinen kärsimys on samanaikaisesti todellisen kärsimyksen ilmaus ja protesti todellista kärsimystä vastaan. Uskonto on sorretun ihmisen huokaus, sydämettömän maailman sydän ja sieluttomien olojen sielu. Uskonto on oopiumia kansalle.” (vapaa suomennos) https://en.wikipedia.org/wiki/Opium_of_the_people

Karl Marxin (1818 – 1883) tunnettu sitaatti kokonaisuudessaan kuvaa paremmin Marxin suhdetta uskontoon kuin vain sen lentäväksi iskulauseeksi typistetty osa ”Uskonto on oopiumia kansalle.” Marxin suhde uskontoon oli vivahteikkaampi kuin millaiseksi jälkipolvet ovat sen muovanneet.

”Loppujen lopuksi olen samaa mieltä Wittgensteinin kanssa hänen Huomautuksistaan Frazerista [Huomautuksia Frazerin kultaisesta oksasta: uskonnosta ja taikuudesta], että ideoilla ei ole väliä, vaan e e t t i s e n  e l ä m ä n  m o i t t e e t t o m i l l a  k ä y t ä n n ö i l l ä .” https://luchte.wordpress.com/marx-and-the-sacred-2/  Marx siis arvosti käytännöllistä elämää, etiikkaa tekoina.

Mutta vaikka Marx pitikin uskontoa jonkinasteisena välttämättömyytenä alistetuille, se oli silti este sosioekonomisen aseman ymmärtämiselle. Hänen analyysinsa eri sosiaaliluokkien – isäntien ja orjien, keskiaikaisten ylimysten ja maaorjien sekä hänen oman aikansa työnantajien ja työntekijöiden – välisistä konflikteista johti aina hallitsevan luokan syrjäyttämiseen vallasta; marxismista tulee Neuvostoliiton ja monen muun kommunistisen maan virallinen filosofia.

Marx ei pitänyt, vastoin yleistä luuloa, ateismia ainoana oikeana maailmankatsomuksena. ”I argue that it is not religion or science for which we should fight, but  f o r  a   s e n s e  o f   t h e   s a c r e d  which liberates our true commitment and social power to act.” ”One of the unfortune consequences of the conflict between the True Believer and the Atheist is our failure to work together –.” (Ks James Luchte edellä.)

Avainsana Marxille siis oli  p y h ä  t u n n e.

Ideologia, olipa se uskonto, ateismi – tai jopa tiede – on silkkaa kuorrutusta. Hedelmistään puu tunnetaan.

Miksi sitten aivan kaikki meistä eivät ole kykeneviä hyviin tekoihin? Mistä paha kumpuaa? Mistä juontuu ahneus, riisto ja alistaminen?

Psykologi ja kirjailija Alice Miller (1923 – 2010), joka joutui juutalaisperheen tyttärenä jo varhain natsien keskitysleirille, on analysoinut vakuuttavasti lapsuudessa koettujen ensimmäisten vuosien vaikutusta psyykeen. https://www.broena.fi/alussa-oli-kasvatus-ihmisen-pahuus-alice-millerin-mukaan/

Saksassa oli kansallissosialistien aikaan ollut vallalla kasvatusmenetelmä, jossa lapsi pakotettiin tottelemaan käyttämällä ruumiillista kuritusta. Tämän seurauksena, nyt hieman yksinkertaistaen, natsit kykenivät kaikkiin niihin hirmutekoihin ilman katumusta.  Ja kääntäen: keskitysleiriltä selviytyivät parhaiten ne, joita ei lapsuudessa oltu kuritettu. (Ks ”Alussa oli kasvatus” edellä.)

Vaimeneeko omatunnon ääni väkivaltaisessa ympäristössä? Vääristyvätkö tunteet sellaisiksi, että paha alkaa tuskan sijasta tuottamaankin nautintoa?

Alice Millerin uraauurtava tutkimus paljastaa, että empatiakyvyn puutteessa itää pahan siemen.

 

 

+1
kirsikallio
Helsinki

kirjoittaja-valokuvaaja (FM)

Kirsik13@gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu