Lasse Lehtoselle: sote-profiloinnin tilalle "palkka tehdystä työstä" -periaate
Lasse Lehtoselle, ja toki kaikille muillekin – mitä olisitte mieltä tästä?
Luodaan korvaava vaihtoehto sotepisteytykselle ja -profiloinnille:
Luodaan sellainen sotejärjestelmä maahamme, jossa kaikki sote-toimijat ja sote-palveluja tarjoavat firmat laskisivat vain tehtyjä hoitotoimenpiteitä tietyin yksikköhinnoin ja laskuttaisivat ne sitten omalta maakunnaltaan jälkeenpäin esim. puolivuosittain.
Esimerkkinä näin:
Ajatellaan, että maakunta- ja sote-uudistus olisi jo totta ja tietty sote-toimija (jälj. sote-firma) on tehnyt oman maakuntansa asukkaille (ja kesämökkiläisille*) puolessa vuodessa 350 lonkkaleikkausta. Ko. sama sote-firma samalla puolen vuoden ajalla olisi tehnyt kaihileikkauksia 150 kpl ja flunssapäivystyksiä 500 kpl.
Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen ko. sote-firma laskuttaa omaa maakuntaa 350 kpl:sta lonkkaleikkauksia, 150 kpl:sta kaihileikkauksia ja 500 kpl:sta flunssapäivystyksiä – eli laskuttaa maakuntaa vain tekemänsä hoitotyön mukaan.
Miten tämä olisi mahdollista?
Meidän tulisi siis ensiksi miettiä ja määrittää vain kunkin em. toimenpiteen hinta osaksi yksittäiselle kansalaiselle ns. asiakasmaksuna ja osaksi maakunnille "hoitomaksuna" ja vieläpä niin, että tasa-arvoisesti huomioon ottaisimme maantieteellisesti pitkänmuotoisen maamme.
Maksaisiko yksittäinen kansalainen omasta lonkkaleikkauksestaan ehkä 150 euroa itse ja loput maksaisi asukkaan oma maakunta sote-firman laskuttaman laskun mukaan? Kaihileikkauksessa yhden silmän kaihileikkauksen asiakasmaksu voisi olla 75 euroa ja flunssapäivystyksessä 15 euroa. (Tämä vain esimerkinomainen esitys).
Jos toimitaan edellä kerrotulla tavalla, niin näin ei tarvitsisi viedä sairastavuutta ja annettuja hoitoja asiakaskohtaisesti henkilökohtaiselle tasolle profiloiden ja sote-pisteyttäen lainvastaisesti asiakkaita. Samalla sote-firmat saisivat antamistaan hoidoista vain niille etukäteen määritellyt "taksat" osaksi potilaalta itseltään kohtuullisena asiakasmaksuna ja suurimmaksi osaksi hoitomaksuna asiakkaan (ja kesämökkiläisen*) oman maakunnan maksamana.
Tuntuisi ihan maalaisjärkisesti ajatellen niin, että yksittäiselle sote-firmalle ei ole väliä millaisen sairastavuusprofiloinnin omaava asiakas heiltä saa hoitoa, jos ko. sote-firma saa antamastaan hoidosta itselleen sopivan ja sovitun korvauksen.
Ja maakunnan saama hyöty olisi se, että se voisi näin budjetoida ja suunnitella oman maakunnan alueella tapahtuvat hoidot paremmin etukäteen:
Helposti voidaan jo nyt ajaa tilastoista esiin eri terveyden- ja sairaanhoidon hoitotoimenpiteet kunkin maakunnan, kunnan ja hoitolaitoksenkin osalta. Kenenkään tietosuojan alaisia yksilökohtaisia potilastietoja ei tässä kohtaa tarvitsisi käsitellä lainkaan, koska tiedoista ei muodostuisi henkilörekistereitä vaan hoitotoimenpiderekistereitä ja -tilastoja.
Ja oma ehdotukseni on edelleen, että edellä kerrottuun sote-toimintatapaan – "palkka vain tehdystä työstä" – paras toteutustapa olisi vain viisi maakuntaa, esim. NUTS-suuralueet: Länsi-Suomi (1 380 365), Helsinki-Uusimaa (1 655 624), Etelä-Suomi (1 157 001), Pohjois- ja Itä-Suomi (1 290 651) ja Ahvenanmaa (29 489). Suluissa väestömäärä 31.12.2017.
Ottakaapa rohkeasti kantaa!
PS. *ns. kaksoiskuntalaisuutta ja sen tuomia oikeuksia ja velvollisuuksia tulisi tässä yhteydessä tuumia vielä lisää… Jospa kesämökkiläiset saisivatkin hoidattaa vaivansa myös omilla mökkipaikkakunnillaan – tasaisiko se markkinoita ja palveluita valtakunnallisesti niin, että myös pienillä paikkakunnilla sotepalvelut säilyisivät?
NUTS-suuralueista mm. alla olevasta linkeistä:
https://stat.fi/meta/luokitukset/suuralue/001-2018…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_NUTS-aluejako
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kysymyksistä. Suoriteperusteiset tuotteistukset johtavat yleensä palvelujen ylikäyttöön ja kapitaatiojärjestelmät alikäyttöön. Olen itse varsin vankka arvoperusteisen terveydenhuollon kannattaja (value-based healthcare, VBHC). Tällainen tuotteistus on modernien järjestelmien perusta eli maksetaan tuotetusta terveyshyödystä suoritteiden sijasta. Arvoperusteinen tuotteistus on ollut mukana useissa viime vuosien järjestelmäuudistuksissa (mm. Obamacare). Suomessakin on kokeiluja alkamassa, mutta THL:n leikkaukset ja aliresursointi on viime vuosina haitannut terveydenhuollon tuotteistuksen modernisointia.
Ilmoita asiaton viesti
Lasse, tarkoititko jotenkin näin?
”Soten ratkaisu on vaikuttavuus” (23.03.2016, Paul Lillrank)
Sote –uudistus nytkähtelee eteenpäin kivuliaasti sitä mukaa, kun kriisitietoisuus syvenee. Suomessa ongelma on, että rahat eivät riitä. Rakenteelliset ongelmat ovat kuitenkin samoja kaikissa OECD –maissa. Terveydenhuollon menojen ja kansanterveyden yhteys on kauan sitten kadonnut. Enemmällä saa vähemmän. Asiasta on käyty globaalia keskustelua vuosikymmeniä. Tiedossani on vain yksi edes teoriassa järkevä ratkaisu. Se on vaikuttavuuteen perustuva terveydenhuolto (value –based healthcare). Tarkastelen tässä ensisijaisesti terveydenhuoltoa (TH); sosiaalitoimi on oman messunsa arvoinen.
Kriisin mekanismi
Terveydenhuolto on tekninen, sosiaalinen ja taloudellinen järjestelmä. Teknologia tarkoittaa lääkkeitä ja laitteita, mutta myös menetelmiä, joiden avulla koulutettu ihminen osaa tehdä jotain, jota muut eivät osaa. Ilman teknologiaa voidaan vain lohduttaa ja lieventää. TH on sosiaalinen järjestelmä, jossa on työnjakoa, erikoistumista, rooleja, normeja, arvoja ja muita sosiaalisten instituutioiden ominaisuuksia. Moderni TH toimii rahataloudessa. Kaikille tavara- ja palvelutuottajille pitkää maksaa rahalla, joka on jostain kerättävä. Rahoitusjärjestelmä ohjaa palvelutuottajia enemmän kuin normit ja reippaat kehotushuudot. Jos jokin näistä kolmesta tekijästä muuttuu, syntyy epäsuhta ja kriisi.
Medisiinisen teknologian voittokulku on kriisiyttänyt terveydenhuollon. Hoitotyöhön tulee uusia lääkkeitä, laitteita, tarvikkeita ja menetelmiä. Tietotekniikka auttaa hallitsemaan suuria datamääriä. Internet ja älypuhelimet tuovat potilaan ulottuville ennenäkemättömän määrän tietoa ja uusia mahdollisuuksia. Kriisi ilmenee neljällä tavalla.
Kysynnän ja tarjonnan välinen epäsuhta syntyy, kun äkillisiä, ilmeisiä ja lyhytkestoisia vaivoja varteen suunniteltu järjestelmä kohtaa kehkeytyviä, tulkinnanvaraisia ja päättymättömiä terveysongelmia. Sankarillinen stroke –tiimi pelastaa potilaan hengen, mutta jättää jälkeensä moniongelmaisen kroonikon, jonka hoivan integraatio ja koordinaatio vaativat erilaisen organisaation ja rahoituksen.
Kustannusinflaation tärkeimmät ajurit ovat uusi kallis teknologia, työvoimavaltainen pitkäaikaishoiva ja erittäin kalliiksi käyvät huonosti hoidetut moniongelmaiset potilaat.
Potilaiden voimaantumista edesauttavat teknologian tuomat mahdollisuudet tietää, seurata ja hoitaa. Jos potilaat voivat verrata ja valita hoitopaikkoja, palvelutuottajan monopoli ja auktoriteetti kärsivät. Pitkäaikaishoivassa on paljon enemmän valittavaa kuin kiireellisessä päivystyskäynnissä. Voimaantuneet potilaat vaativat yksilöllisiä ratkaisuja. Kyvykkäät itsestään huolehtijat ottavat teknologiat käyttöön ja kuuntelevat suosituksia, muut eivät välitä. Siksi jotkut jäävät jälkeen.
Sirpaloituminen on seurausta syvenevästä erikoistumisesta. Yhä kapeammista osaamisalueista tiedetään yhä enemmän. Potilaan hoito jakaantuu useamman erikoisosaajan kesken ja kokonaisuus jää rempalleen.
Kriisin ratkaisu edellyttää, että kaikkiin mekanismeihin on jollakin tavalla puututtava.
Suomen sote –uudistus
Suomen sote –uudistukselle on asetettu kolme tavoitetta. Ensinnäkin kestävyysvaje on selätettävä. Kolmen miljardin säästö on asetettu tavoitteeksi. Jos taloudellinen kasvu ei virkoa, ainoa kysymys on, riittääkö tämä?
Toiseksi, sosio-ekonomisia terveyseroja on kavennettava. Hallitus ei kuitenkaan ole esittänyt, miten tämä tehtäisiin. Ongelma ei ratkea palvelumääriä lisäämällä. Vauraassa hyvinvointivaltiossa terveyttä selittää vahvimmin terveyskäyttäytyminen. Miten tähän puututtaisiin sortumatta terveystotalitarismiin?
Kolmanneksi, palvelujen saavutettavuutta halutaan parantaa. Saavutettavuus tarkoittaa, missä ajassa ja millä vaivalla ihminen pääsee olemassa olevaan hoitoon. Saatavuus on eri asia. Se mittaa, minkälainen palveluvalikoima on olemassa. Syövän parantavan pilleri saatavuus on nolla, koska sitä ei ole olemassa.
Vastaamatta on jäänyt, miten nämä kolme tavoitetta voidaan saavuttaa samanaikaisesti? Vallitsevan resurssi- ja suoriteperustaisen ajattelun mukaan kaikki ongelmat ratkaistaan kaatamalla niiden päälle lisää resursseja. Jos näin jatketaan, kestävyysvajetta ei ikinä saada kuntoon. Taloudellinen romahdus ratkaisee resurssiongelman erittäin ikävällä tavalla.
Innovaatiot
Terveyden ja hyvinvoinnin ympärillä on pöhinää kaikissa maissa. Ala kiehtoo parhaita opiskelijoita ja pääomasijoittajia. Fiksut haistavat, että alan syvenevä kriisi tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia soveltaa uutta teknologiaa ja innovatiivisia liiketoimintamalleja. Onnistuneilla ratkaisuilla on mahdollisuus saamanaikaisesti parantaa maailmaa ja tehdä hyvä tili.
Suomen sote –uudistajien tärkein tehtävä on välttää betoniin valettuja rakenteita, jotka ehkäisevät innovaatioiden syntyä ja leviämistä.
Vaikuttavuus
Länsimaisen sivilisaation suurimpia innovaatioita on kahdenkertainen liikekirjanpito. Sen kehitti Renessanssi –ajan Italiassa Leonardo da Vincin kaveri, Lucio Pacioli. Kyseessä oli aineeton himmeli, uusi tapa ajatella ja kirjata liikeyrityksen sisään tulevat ja ulos menevät raha- ja resurssivirrat. Ilman sitä moderni markkinatalous ei olisi ollut mahdollinen.
Terveydenhuollossa saman kaltainen potentiaali sisältyy käsitteeseen vaikuttavuus.
Tuottavuus tarkoittaa käytettyjen resurssien suhdetta tehtyihin suoritteisiin. Suorite on jokin toimenpide, kuten lääkärikäynti, lääkehoito ja leikkaus. Suoritteet voidaan määritellä ja laskea, niihin uponnut tuotantokustannus voidaan tietää ja niiden laatu voidaan arvioida suhteessa normiin. Suorite on yksinkertainen palvelutuote. Jos laatuvakioitu suoritemäärä ja resurssikulutus tiedetään, voidaan helposti laskea tuottavuus. Jos se on huono, sitä voi kehittää soveltamalla teollisia menetelmiä, kuten prosessiohjaus ja Lean.
Terveydenhuollon tarkoitus ei kuitenkaan ole suoritemäärien maksimointi. Tavoitteen tulisi olla, että kansalaiset ovat mahdollisimman terveitä ja toimintakykyisiä. Terveyspalvelujärjestelmien merkittävin ongelma kaikkialla maailmassa on, että kun maksetaan suoritteista saadaan paljon suoritteita. Jotkut niistä ovat tarpeettomia, jotkut peräti haitallisia. Tutkimusten mukaan kaikista suoritteista vain kolmannes perustuu näyttöön. Loput perustuvat potilaiden valintoihin ja tarjontaan. Jos on uusi kallis laite, sitä käytetään; jos on tyhjä peti, se täytetään. Suoriteperustaisen tuottavuuden kehittämisen menetelmät ovat tärkeitä ja hyödyllisiä. Mikään niistä ei kuitenkaan pysty yksin ratkaisemaan terveydenhuollon ongelmia.
Tähän dilemmaan ratkaisun on esittänyt Harvardin strategia-guru Michael E. Porter. (Porter & Teisberg: Redefining Healthcare – Creating Value-based Competition on Results, Harvard Business Press, 2006). Ajatus on hyvä, soveltaminen vaikeaa.
Vaikuttavuus (value) tarkoittaa käytettyjen resurssien suhdetta aikaansaatuihin vaikutuksiin. Vaikutus tarkoittaa potilaan tilaa jollakin ajan hetkellä, tyypillisesti jonkin suoritesarjan jälkeen. Vaikutus voidaan mitata erilaisilla kliinisillä indikaattoreilla (lämpö, verenpaine, tulehdus, jne.), toimintakyvyllä (liikkuminen, nivelten rotaatiot, jne.) sekä potilaan kokemuksella (tunteeko itsensä terveeksi). Toteutunut vaikutus tulee suhteuttaa käytettyihin resursseihin, mitä suoritteita tehtiin ja miten paljon ne maksoivat? Lisäksi tulisi laskea myös potilaan kustannukset, odotusaika, kärsimys ja ahdistus. Tämä laskuharjoitus tulee suorittaa jokaisen potilaan jokaisen terveysongelman kohdalla. Jos vaikuttavuustieto olisi olemassa, palvelutuottajille voitaisiin maksaa aikaansaatujen vaikutusten perusteella. Koska suoritteiden ja vaikutusten välinen yhteys ei ole yksiselitteinen, tällainen laskenta- ja palkitsemismenettely avaisi suunnattomia mahdollisuuksia innovaatioille.
Miksi ei makseta terveydestä?
Vaikuttavuus –perustaisen johtamisen haasteet ovat henkeä salpaavia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana asiaa on tutkittu, mutta toimivat sovellutukset ovat vielä harvassa. Jos Suomi todellakin haluaa olla edelläkävijä, tässä olisi mahdollisuus! Kaikki ajateltavissa olevat ratkaisut edellyttävät analytiikkaa, tietojärjestelmiä ja automatisoituja raportointimenetelmiä.
Ensimmäinen haaste on luonnollisesti, miten määritellään, mitataan tai arvioidaan vaikutus kunkin potilaan kohdalla? Mittaluvun tulee olla yksilötasolla validi ja reliaabeli, samalla kuitenkin yhteismitallinen ja vertailukelpoinen. Eri potilaille sama vaikutus ei ole saman arvoinen. Pitää suorittaa vakiointeja ja korjauksia iän, aikaisemman terveyshistorian ja elämäntilanteen mukaan. Jokaisen terveysongelman kohdalla on omanlaisensa vaikutusprofiili, joka pitää tuntea.
Toiseksi pitää määritellä, millä ajan hetkellä vaikutus todetaan? Onko se heti kotiuttamisen jälkeen, kaksi viikkoa myöhemmin, seurantajakson päättyessä vai kaikkien näiden yhdistelmä? Miten vaikutus mitataan päättymättömissä kroonisissa tiloissa ja moniongelmaisten potilaiden kohdalla?
Kolmanneksi tulee mitata kullekin potilaalle tehdyt suoritteet, niistä koostuvat prosessit ja kustannukset jollakin ajanjaksolla.
Neljänneksi, potilaan pitäisi voida osallistua omien vaikutustavoitteidensa määrittelyyn. Tässä törmätään vapauteen valita hoitomuotoja, ja siihen liittyviin eettisiin ja taloudellisiin ongelmiin.
Viidenneksi, vaikutus- ja kustannustieto tulee voida yhdistää potilaan tasolla, jotta saadaan vaikuttavuutta kuvaava mittari. Potilaskohtaiset tunnusluvut tulee voida aggregoida hoitavan organisaation, tautityypin ja järjestämisalueen tasoilla. Vaikuttavuustiedon avulla tulee päästä käsiksi prosesseihin, jotka vaativat kehittämistä.
Kuudenneksi, rahoittajat jakaisivat rahaa ensisijaisesti vaikuttavuuden mukaan. On kuitenkin alueita, kuten kiireellinen päivystystoiminta, johon vaikutusperustaisen rahoitusmallin soveltaminen on ongelmallista. Korvauskäytännöt ja rahoitusmallit pitäisi miettiä uudestaan.
Jos vaikuttavuudesta maksettaisiin, palvelutuottajien olisi kiireellisesti sopeutettava tarjontansa todelliseen kysyntään. Kaikkia uusia teknologioita arvioitaisiin niiden vaikuttavuuden mukaan. Jos potilaan voimaannuttaminen parantaa vaikuttavuutta, sitä tehtäisiin nikottelematta. Erikoisosaajien siilot purettaisiin siellä, missä ne haittaavat vaikuttavuutta.
Paljon työtä tiedossa
Kaikki ratkaisut vaativat paljon työtä ja tutkimusta. Mutta tyvestä puuhun noustaan. Ongelmat ovat samanlaisia kaikissa kehittyneissä maissa, joten mitään juuresta rakennettuja omia kansallisia virityksiä ei tarvita. Suomessa joillakin yksityisillä palvelutuottajilla on jo nyt käytössä vaikuttavuus –perustaisia menetelmiä pitkäaikaissairaiden seurannassa. Vaikuttavuusperustainen johtaminen vaatii mittavan alkuinvestoinnin järjestelmiin. Kun ne ovat valmiita, algoritmit ruksuttavat konesaleissa ja terveyspalvelujen tuottajat, järjestäjät ja rahoittajat saavat siistille näytölle ohjaukseen ja päätöksentekoon tarvittavan tiedon.
Tekniset ongelmat ovat ratkeavia. Isompi kysymys on muutosvastarinta. Vaikuttavuuteen perustuva terveydenhuolto olisi monille disruptiivinen. Sekä yksityiset että julkiset tuottajat ovat luoneet mukavuusalueita suoriteperustaisen järjestelmän turvin. Nyt jouduttaisiin oikeasti tilille siitä, mitä vaikutuksia on mahdollisuuksien rajoissa aikaansaatu. Vaikuttavuudeltaan vähäinen tai haitallinen toiminta olisi kiistaton leikkausten kohde.
Vaikuttavuus ja kestävyysvaje
Yksinkertaisin tapa hoitaa kestävyysvajetta on sivaltaa juustohöylällä. Siinä menevät sekä vaikuttavat että tarpeettomat suoritteet samassa siivussa. Kestävyysvaje ehkä saadaan kuntoon, mutta muista tavoitteista on enää turha unta nähdä. Sote –integraatiosta ja hallintohimmeleistä ei ole iloa, jos ne eivät tuota mitattavissa olevia vaikutuksia. Rakenteiden hyvyyden mittarin tulee olla vaikuttavuus.
Potilaat eivät kaipaa hoitoja, vaan terveysvaikutuksia. Verovelvolliset eivät halua maksaa turhasta. Kestävyysvaje, sosio-ekonomiset terveyserot ja saavutettavuus ratkeavat potilastasolla tai ei lainkaan.
Paul Lillrank
Professori, Aalto yliopisto, Tuotantotalouden laitos
Hallituksen puheenjohtaja, Nordic Healthcare Group (NHG) Oy
Lähde:
http://www.nhg.fi/2016/03/23/soten-ratkaisu-on-vai…
Ilmoita asiaton viesti
Saksassa lääkärinpalkkio on toimenpidepainotteinen, yksityinen vakuutusyhtiö maksaa yksityispraktikuksen palkkiot.
Niinpä aina otetaan sydänfilmi varmuuden vuoksi, varmuus on paras, kuten Horemheb jo Sinuhessa totesi.
Suomalaiset rakastavat magneettikuvausta. Potilastyytyväisyys ja laskutus voidaan Sote-firman psykiatrin vastaanotolla maksimoidan sillä, että kaikille tehdään magneettikuaus aivoista, aivolisäkkeestä ja kuulohermosta (olen kerran itse löytänyt kuulohermon kasvaimen, sairautta pidettiin masennuksena).
Mikäli potilaan oireet poikkeavat oppikirjassa esitetyistä (kuten yleensä on asian laita), on syytä ottaa vielä varmuuden vuoksi EEG ohimolohkoepilepsian poissulkemiseksi.
Toki yksityinen Sote-keskuksemme laskuttaa vain tehdystä työstä, sitähän löytyy.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt ihan nimittäisi ilman voittoa pyöritettävää sairaskassaa yksityiseksi vakuutusyhtiöksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä minun esityksessäni ideana olisi hoitaa sairaus tai vaiva kokonaan pois. Eli esimerkissäni oleva sote-yritys saisi korvauksen siitä, että se on hoitanut potilaan lonkkamurtuman/lonkkanivelen kuntoon ilman jälkikomplikaatioita; kaihin pois silmästä (ns. jälkikaihin poistoineen) tai flunssakuumeen pois ilman sairauden turhaa pitkittymistä tai mahdollisia jälkitauteja?
Se on sitten ko. sote-firman asia, millä se se siihen pääsee, että potilaan sairaus tai tauti poistuu ja ihminen tulee terveeksi: ”huono” sote-firma joutuu tekemään enemmän kustannuksia aiheuttavia tutkimuksia ja hoitoja kuin ”hyvä” sote-firma, jolla on kustannustehokas ja ammattitaitoinen hoito.
Markkinoiden luonnollinen kilpailu hoitaa sitten pois nämä ”huonot” sote-firmat, jotka hoitavat potilaitaan niin, että ko. firman liiketoiminta ei ole kannattavaa ja se joutuu lopettamaan toimintansa tai sen lopulta ”syö” joku isompi sote-firma ja pistää sen hoitoprosessit kuntoon.
Meidän ei tule luoda siis sellaista sotejärjestelmää, joka ilman laadunvalvontaa ja seurantaa sokeasti maksaa sote-firmoille niiden suorittamista hoitotoimenpiteistä.
Kattava ja jatkuva asiakaspalautejärjestelmä – esim. Kanta-palvelussa vuorovaikutteisesti kahteen suuntaan – antaa tietoja ko. sote-firmojen onnistumisesta hyvässä hoidossa.
Potilas/asiakas voisi jokaisen sairauden tai vaivan hoidon arvioida Kanta-palvelussa ANONYYMISTI. Kanta-palvelusta voisi sitten ajaa ILMAN henkilötunnuksia ja potilaiden nimiä tilastotietoja (ts. mielipiteitä) ”huonoista” ja ”hyvistä” sote-firmoista. Maakunnat saisivat siten suoraan asiakkailta palautteita heidän käyttämistään sote-palveluista.
Maakunnat voisivat tämän Kanta-palvelun kautta annetun asiakaspalautteen kautta jatkuvasti kehittää oman maakuntansa alueelle parempia sote-palveluita.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä firman B psykiatri oli paljon ammattitaitoisempi – sain heti kolmesataa Diapamia.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka, kyllä tällainen firman B psykiatri pian ”siivottaisiin” pois sote-markkinoilta, kun hänen mielenterveysasiakkaistaan tulisi kertakäyttöisiä eli kuolleita; tai ilmenisi, että heidän lääkkeitään myydään katukaupassa…
Ensisijaisesti en nyt ottanut esimerkissäni kantaa mielen sairauksiin. Niissä voisi ottaa hyvän laadun tarkkailuun työterveyden ylläpidon ja/tai potilaan pärjäämisen itsenäisesti kotona.
Vaikeiden mielenterveyspotilaiden sote-palvelut arvioitaisiin ja taksoitettaisiin erilailla kuin ns. fyysiset ruumiilliset vaivat tai sairaudet. En ole ammattilainen, joten jätän tämän puolen ammattilaisten arvioitavaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Huom. lisäsin tekstiin NUTS-suuralueiden kartan ja väestömäärän.
Ilmoita asiaton viesti